Millaiset jutut sitten aiheuttavat minulle tätä vihan tunnetta? Pienenä vihasin pitsaa, eli toisin sanoen en pitänyt siitä. Mitä luultavamminkin olin vain kehittänyt mielessäni ajatuksen, että pitsa on pahaa. Joskus ehkä olin maistanut jotain pitsatäytettä, mistä en pitänyt, ja siitä lähtien en pitänyt mistään pitsasta. Nykyään syön pitsaa keskimäärin kerran viikossa, yleensä Ristoranten pakaste-vegepitsaa.
Porkkanan ja minun vihasuhde alkoi lukiossa. Raakana meillä ei ollut mitään ongelmaa toisiamme kohtaan, mutta en jostain syystä voinut sietää porkkanaa keitettynä. Siinä koostumuksessa oli jotain etovaa. Nykyään olen siedättänyt itseäni syömällä sitä, enkä näe mitään ongelmaa sen maussa tai koostumuksessa.
Värit. Yläasteaikainen poikaystäväni vihasi pinkkiä (sitä kirkasta), joten sitä kautta aloin itsekin vihata sitä. Eromme jälkeen en ole vihannut sitä, se on väri muiden joukossa. En viljele sitä ympärilleni, mutta en myöskään torju jotain kivaa asiaa sen vuoksi, että se olisi pinkki.
Tietyn sävyinen sininen, sellainen kunnon perus sininen, miksi sininen opetetaan kun lapsena opetellaan värejä. Mulla ja siskolla oli lapsena sellaiset Disney-aiheiset sängynpeitteet, joiden pääväri oli sininen. Oulun Tarmon suunnistajien vanhemmanmallisissa seuravaatteissa oli päävärinä se sininen. En voinut sietää sitä väriä, mutta nykyään se ei enää aiheuta niin paljon ällötystä. Tarmon vaatteissa siirryttiin vähän tummempaan sävyyn ja Disney-sängynpeitteet on annettu (tai annetaan nyt mökkiremontin yhteydessä viimeistään) pois.
Oranssi. Yläasteesta lähtien se oli lempivärini. Viljelin sitä ihan liikaa ympärilleni sängynpeitteen, koristetyynyn, mekon, toppahousujen, pipon, pöytälampun ym. muodossa, joten sekin aiheutti kyllästymisen ja lopulta vihan tunteen. Parin vuoden erossaolo on tuottanut tulosta; pystyin ottamaan käyttöön taas oranssin sängynpeitteeni ja laitoin ikkunaan oranssin pussilakanan verhoksi. Nyt en tee sitä virhettä, että ylikäyttäisin sitä.
Puu sisustuksessa. Puiset huonekalut lähinnä, erityisesti koivuiset ja mäntyiset, ne joista olohuoneen lasivitriinit ja kirjahyllyt oli tehty lapsuudessani. Myöskin puiset seinät, mökkimme oli täyttä mäntypaneelia katosta lattiaan. Nyt kun kaikki pinnat on maalattu valkoiseksi tai harmaaksi, on paljon parempi. Tumma laminaattilattia ei ole kuitenkaan ollut viha-listalla. Sen sijaan sellainen perus vaalea parketti ei ole ollut ihana ikinä. Nykyään olen alkanut sietää puuta sisustuksessa jonkin verran, mutta vain pieninä elementteinä. Tämän suhteen olen vähän kaksijalkainen; omaan kotiini en halua lapsuuteni lasivitriinejä, mutta pystyn sietämään ne muilla ja jopa näkemään ne ihan nätteinä, oman aikansa helminä.