Alkovi – ideointia ja haaveilua tulevasta sisustuksesta

Kun miettii alkovillisen yksiön sisustusta perinteisestä näkökulmasta, yleensä alkoviin laitetaan sänky. Minun tapauksessani näin ei kuitenkaan käynyt, sillä sänkyni on täsmälleen saman levyinen kuin alkovi (160 cm). Sänky olisi periaatteessa mahtunut alkoviin juuri ja juuri, mutta yksi pistorasioista olisi pitänyt poistaa tai sänkyä korottaa yli 30 senttimetrin korkeuteen, joten jätin homman tekemättä. Sen sijaan olen jopa nauttinut alkovini sisustamisesta, sillä se on kuin toinen erillinen huone.

Alkovi on kokenut muutoksen jos toisenkin tämän lähes puolentoista vuoden aikana kun olen tässä asunnossa asunut, se on ollut laittautumistila, työhuone ja jopa kerran makuuhuone (sänkyni koostuu kahdesta 80 cm sängystä, joten nostin toisen niistä pystyyn ja nukuin vain toisella). Tällä hetkellä sen voisi sanoa olevan työhuone, vaikka kutsunkin sitä välillä myös kirjastokseni. Alla olevassa kuvassa alkovin tämän hetken tilanne siivoamattomana ja kaunistelemattomana.

Tarkoituksenani olisi siis rahatilanteen salliessa panostaa seuraavaksi tämän tilan sisustukseen. Haaveissani olisi ostaa muutama uusi huonekalu, mutta lisäksi hyödynnän jo olemassa olevia. Ensimmäisenä ostoslistalla on selkänojallinen tuoli, sillä asunnossani ei ole ainuttakaan sellaista, ja selkäni kärsii kun joudun jatkuvasti tekemään asioita jakkaroilla tai sängyllä istuen.

Kuten kuvasta näkyy, meikkipöytäni ylettyy osaksi alkovin puolelle. Meikkipöydän vieressä on aiemmin tuunaamani kirpputorilta ostettu puhelinpöytä, joka minun olisi tarkoitus myydä jossain vaiheessa. En ole vieläkään saanut aikaiseksi vaihdettua istuimen kangasta, eikä minulla ole pöydälle käyttöä sitten kun olen saanut ostettua sen tilalle hyödyllisempiä huonekaluja.

Alkovin päädyssä on kirjahylly, jonka minä ja äiti löysimme kirpputorilta huokeaan hintaan. Se ajaa hyvin asiansa, joten jätän sen mieluusti alkoviin – tosin se varmaankin vaihtaa paikkaa sitten kun pääsen rymsteeraamaan. Järjestin sen tavarat aika vasta käydessäni niitä läpi, mutta en ole tyytyväinen aikaansaannokseeni, joten se pääsee jossain vaiheessa uudelleen järjestettäväksi.

Kirjahyllyä vasten nojaa Ylpeys ja ennakkoluulo -teemainen taulu, joka ei ole koskaan vielä päässyt seinälle, enkä tiedä pääseekö tässä asunnossa. En uskalla kiinnittää mitään pysyvää seiniin, sillä vaihdan mieltäni sisustuksen suhteen niin usein. Jonkinlainen taulukisko olisi kätevä esimerkiksi alkovin päätyseinään, mutta en ole semmoisia vielä sen paremmin tutkinut.

Työpöytänäni toimii Jyskin Auning, jonka ostin käytettynä haaveiltuani siitä ensin tovin. Hyvällä tuurilla kyseinen pöytä sattui olemaan myynnissä suhteellisen huokeaan hintaan hyvin lähellä lapsuudenkotiani, joten kävimme vanhempieni kanssa ostamassa minulle sen. Vähän aikaa sitten tuunasin pöytää vielä vähän marmorikuvioisella DC-fixillä, enkä ole katunut päätöstäni. Kirjahyllyn lisäksi myös työpöytä jää alkoviin. Työpöydän takana on vielä pieni pöytä, jonka päällä pidän tulostintani (ja näköjään vaikka mitä muuta epämääräistä tavaraa).

Mitä sitten haluan muuttaa alkovissa? Tein jonkinlaisen haavekartan ystäväni Paintin avustuksella. Näitä karttoja on mielestäni hauska tehdä, sillä ne selkeyttävät ajatuksia ja niiden avulla voi katsoa sopivatko huonekalut yhteen.

Jakkaran tilalle haluan selkänojallisen tuolin, kuten aiemmin mainitsinkin. Olen ihastellut kauan noita Jyskin STENLILLE-nimisiä ruokapöydän tuoleja, mutta törmäsin myös Ikean sivuilla tällaiseen LÅNGFJÄLL-työtuoliin, jota kävin viime Ikea-reissulla koeistumassa. Pidän tästä työtuolista, koska se on erilainen verrattuna perinteisiin pyöriviin työtuoleihin, mutta en ole aivan varma pidänkö sen muovisista yksityiskohdista. Istuimen kangas on sen sijaan ihana. Työtuolini kriteereissä ei ole pyöriviä renkaita, joten sen vuoksi tuo Jyskin tuolikin olisi oikein hyvä vaihtoehto. Lisäksi pidän Jyskin tuolista senkin vuoksi, että se on silloin tällöin alennuksessa (noin 70 euron hintaan), eikä näin ollen veisi minua vararikkoon. Ja rakastan sen maalaisromanttista tyyliä.

Sen lisäksi jo pitkäaikaisena haaveenani ollut mintunvihreä Ikean STRANDMON-nojatuoli olisi erittäinkin tervetullut asuntooni. Ihastuin siihen ensimmäisen kerran kun olin juuri aloittanut yliopiston (syksyllä 2016) ja kävimme parin kaverini kanssa Ikeassa. Olen miettinyt eri värivaihtoehtoja tummanvihreästä vaaleanharmaaseen, mutta aina todennut mintunvihreän olevan se oikea. En kuitenkaan ihan hirveästi tykkää nojatuolin alkuperäisistä jaloista (vaaleaa puuta), joten haaveissa olisi joko ostaa nuo mustat, jotka hienosti Paintilla asensin jo paikoilleen (heh), tai sitten tuunata noista alkuperäisistä kivemmat joko maalaamalla tai hiomalla ja lakkaamalla. Luultavasti tuunaaminen tulee halvemmaksi, sillä jostain syystä nuo vaihtojalat maksavat parikymppiä KAPPALE?! Toisen mallin nojatuolin vaihtojalat ovat neljä kappaletta yhteensä parikymppiä. Nojatuolin hinta on nyt myös pudonnut pysyvästi 249 eurosta 199 euroon, mikä piristää mieltäni kovin.

Nojatuolin kaveriksi löysin Jyskistä tuollaisen kivan mahalipastomaisen DALL-yöpöydän, johon on kiva laskea teekuppi samalla kun istuu nojatuolissa neulomassa (haaveilin tästä istuessani nojatuolia astetta epämukavammalla puhelinpöydän tuolilla neulomassa). Yleensä olen ollut valkoisten tai muuten vaaleiden huonekalujen ystävä, mutta jokin tässä yöpöydässä iski minuun ja rajusti. Tason vaalea puu ei myöskään häiritse – päin vastoin – sillä se on erisävyinen vaalea kuin esimerkiksi nojatuolin alkuperäisten jalkojen sävy. Yöpöydän vetolaatikoiden kahvat ovat melko samanlaiset kuin asunnossani olevissa Laitalan huonekaluissa, joten plussaa siitäkin! Yöpöytä on myös silloin tällöin alennuksessa 40 euron hintaan (normaalihinta 99 euroa), joten pitänee muistaa hyödyntää tarjous silloin kun se on voimassa.

Lukulampuksi suunnittelin jotain tuollaista Ikean RANARP-valaisimen tyylistä lattiavalaisinta, jossa on vähän vanhan ajan tuntua. Tykkään valaisimen mustasta väristä ja kullanvärisistä yksityiskohdista, eikä hintakaan ole päätä huimaava.

* * *

Haaveilemani sisustus saattaa tuntua hieman sekalaiselta, mutta sellainen tyylini on ollut aina. Pienillä yksityiskohdilla huonekalut saa kuitenkin kivasti sovitettua yhteen. Tärkeimpänä olen aina pitänyt sisustuksessani sitä, että itse tykkään olla kotona. En tykkää mennä täysin muodin mukana, vaikka välillä innostunkin muotivirtauksista ja itselleni uusista asioista. Tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa, mutta ihaninta omassa sisustuksessa on se, kuinka paljon iloa se tuottaa. Sitten kun joku asia tai huonekalu ei enää tuota niin paljon iloa kuin haluaisi, on aika laittaa se kiertoon. Tai näin ainakin on itselleni oikein.

Haavekartan kuvat: Jysk STENLILLE-tuoli, Jysk DALL-yöpöytä, Jysk AUNING-työpöytä (ei myydä enää), Ikea STRANDMON-nojatuoli, Ikea STRANDMON-vaihtojalat, Ikea LÅNGFJÄLL-työtuoli, Ikea RANARP-valaisin, Ikea GERSBY-kirjahylly.

Vihan karkotus

Oon välillä jopa tiedostamattani vihannut monia asioita. Viha on kyllä ehkä vähän turhan kova sana käytettäväksi, pitäisi varmaan sanoa ennemmin, että en pidä jostain. On asioita, joihin olen vain niin kyllästynyt, että olen alkanut vihaamaan niitä, tai siis olen rupenut olemaan pitämättä niistä. Osa näistä on peräisin lapsuudesta, olen vain kehittänyt elämän aikana vihan niitä kohtaan ja vasta nyt alkuaikuisajalla (onko tämä edes sana?) olen alkanut miettimään, eikö kannattaisi jo hellittää. Olen alkanut harjoittaa jonkinlaista siedätyshoitoa, jotta pääsisin yli näistä vihan tunteista, joita erinäiset substanssit aiheuttavat.

Millaiset jutut sitten aiheuttavat minulle tätä vihan tunnetta? Pienenä vihasin pitsaa, eli toisin sanoen en pitänyt siitä. Mitä luultavamminkin olin vain kehittänyt mielessäni ajatuksen, että pitsa on pahaa. Joskus ehkä olin maistanut jotain pitsatäytettä, mistä en pitänyt, ja siitä lähtien en pitänyt mistään pitsasta. Nykyään syön pitsaa keskimäärin kerran viikossa, yleensä Ristoranten pakaste-vegepitsaa.

Porkkanan ja minun vihasuhde alkoi lukiossa. Raakana meillä ei ollut mitään ongelmaa toisiamme kohtaan, mutta en jostain syystä voinut sietää porkkanaa keitettynä. Siinä koostumuksessa oli jotain etovaa. Nykyään olen siedättänyt itseäni syömällä sitä, enkä näe mitään ongelmaa sen maussa tai koostumuksessa.

Värit. Yläasteaikainen poikaystäväni vihasi pinkkiä (sitä kirkasta), joten sitä kautta aloin itsekin vihata sitä. Eromme jälkeen en ole vihannut sitä, se on väri muiden joukossa. En viljele sitä ympärilleni, mutta en myöskään torju jotain kivaa asiaa sen vuoksi, että se olisi pinkki.

Tietyn sävyinen sininen, sellainen kunnon perus sininen, miksi sininen opetetaan kun lapsena opetellaan värejä. Mulla ja siskolla oli lapsena sellaiset Disney-aiheiset sängynpeitteet, joiden pääväri oli sininen. Oulun Tarmon suunnistajien vanhemmanmallisissa seuravaatteissa oli päävärinä se sininen. En voinut sietää sitä väriä, mutta nykyään se ei enää aiheuta niin paljon ällötystä. Tarmon vaatteissa siirryttiin vähän tummempaan sävyyn ja Disney-sängynpeitteet on annettu (tai annetaan nyt mökkiremontin yhteydessä viimeistään) pois.

Oranssi. Yläasteesta lähtien se oli lempivärini. Viljelin sitä ihan liikaa ympärilleni sängynpeitteen, koristetyynyn, mekon, toppahousujen, pipon, pöytälampun ym. muodossa, joten sekin aiheutti kyllästymisen ja lopulta vihan tunteen. Parin vuoden erossaolo on tuottanut tulosta; pystyin ottamaan käyttöön taas oranssin sängynpeitteeni ja laitoin ikkunaan oranssin pussilakanan verhoksi. Nyt en tee sitä virhettä, että ylikäyttäisin sitä.

Puu sisustuksessa. Puiset huonekalut lähinnä, erityisesti koivuiset ja mäntyiset, ne joista olohuoneen lasivitriinit ja kirjahyllyt oli tehty lapsuudessani. Myöskin puiset seinät, mökkimme oli täyttä mäntypaneelia katosta lattiaan. Nyt kun kaikki pinnat on maalattu valkoiseksi tai harmaaksi, on paljon parempi. Tumma laminaattilattia ei ole kuitenkaan ollut viha-listalla. Sen sijaan sellainen perus vaalea parketti ei ole ollut ihana ikinä. Nykyään olen alkanut sietää puuta sisustuksessa jonkin verran, mutta vain pieninä elementteinä. Tämän suhteen olen vähän kaksijalkainen; omaan kotiini en halua lapsuuteni lasivitriinejä, mutta pystyn sietämään ne muilla ja jopa näkemään ne ihan nätteinä, oman aikansa helminä.