Meilahden kallioilla

Vietimme kevään ensimmäistä lämmintä päivää (eli viime perjantaita) Meilahden kallioilla. Isosiskoni Tiia halusi boulderoida kallioilla, joten hän otti patjansa mukaan. Me muut (minä, Olga, Annukka, Foma ja Tuomo) keskityimme nauttimaan pussiviinistä ja -kaljasta. Myös Annukan koira Kingi oli mukana, se tosin keskittyi vain makoilemaan auringossa ja murisemaan kaikille, jotka kävelivät liian läheltä sen raksuja.

Onnistuin polttamaan ainakin kaulani, mutta mitä ilmeisemmin myös rusketuin hieman käsivarsistani. Vaikka merituuli meinasi välillä palelluttaa meidät, oli hetkiä, jolloin tarkeni olla pitkänkin aikaa pelkkä toppi päällä. Hieman oli erilaiset tunnelmat tänään kun satoi lunta. Jaksan silti uskoa, että kesä on pian täällä.

Ekaa kertaa Tallinnassa

Välillä tulee keksittyä hyviä ideoita, kuten esimerkiksi jäätelön syöminen aamupalaksi laivan Burger Kingissä samalla kun matkustaa maahan, jossa ei ole aiemmin käynyt.

Kävimme isosiskoni Tiian kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Kiertelimme kamera kourassa ympäri vanhaakaupunkia, tilasimme super-modernissa Mäkkärissä ruokaa tilausautomaateista, ja shoppailimme erinäisissä kauppakeskuksissa. Vaatteiden suhteen shoppailusaaliimme jäi siskoni ostamiin sukkiin, mutta kompensoimme sitä ostamalla suklaata Kalev-kaupasta ja muita ruokajuttuja supermarketista.

Tallinna osoittautui oikein kauniiksi kaupungiksi, vaikka koinkin siitä vasta pintaraapaisun. Vanhakaupunki vei sydämeni ja sen kadut veivät varpaani. Tai ehkä varpaiden murskaantuminen johtui tennareistani ja kuumuudesta, minkä porottava aurinko sai aikaan. Myös päivän aikana kertyneet 25 000 askelta saattoivat vaikuttaa asiaan.

Joka tapauksessa nautin vanhankaupungin tunnelmasta ja Tallinnasta muutenkin. Kävimme "norsukaupassa", mikä oli täynnä erilaisia norsuesineitä, unisieppareita, haaremihousuja ja muita "hippivaatteita" sekä erilaisia soittimia bongo-rummuista didgeridoohon. Siellä oli niin paljon kaikkea kivaa, että en osannut päättää mitä ostaisin. Siispä päädyin olemaan ostamatta mitään. Ehkä ensi kerralla sitten, mikäli liike on vielä silloin pystyssä.

Eka yliopistolaisen opiskelijawappu takana

Pidin ensin loistavana sitä, että mun ei tarvis kahteen viikkoon päättää alaosaa, koska voisin pukeutua vaan haalareihin. Loppuvaiheessa alkoi kuitenkin mennä hermot haalareihin, niiden solmimiseen, vessakäynteihin ne jalassa ja lattiaa vasten kolisevaan torveen (Suman vuoden fuksi 2016 -palkinto). Nyt voi hetken taas pitää niistä taukoa, ja päättää, mitkä niistä kymmenistä housuista ja hameista päällensä laittaa. Eikä muuten ole torvikaan tiellä sohvalla, sängyllä tai missä vain maatessa tai istuessa. Sain siitä jopa mustelman takareiteen.

Olotila ja rahakukkaro vihjaavat myös siihen suuntaan, että rahaa on käytetty ja enimmäkseen alkoholiin. Ihan oman terveyteni puolesta voin sanoa, että nyt olisi hyvä aika pitää hieman taukoa alkoholista. Kahden viikon juhliminen vei voimat ja maksan.

Sen voin kuitenkin sanoa, että ensimmäiseksi yliopisto-opiskelijawapuksi tämä oli oikein loistokas. Aloitimme wapun käymällä Mönttipiknikillä, missä lausuimme fuksivalan ja suoritimme fuksikasteemme, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että "fuksit kuolivat" eli lakkasimme olemasta fukseja. Möntillä palkittiin myös Suman vuoden fuksi 2016, ja kuten aiemmin palkinnosta mainitsinkin, voitin sen! Jee! Piknikin jälkeen oli illalla vuorossa Humanistit ekana! -bileet Teekkaritalolla. Bileissä palkittiin vuoden humanistifuksi, ja pääsin itse toiselle sijalle! Jee!

Järjestimme wappusaunoja niin Blankon, Atlaksen ja Valenssin kuin Sigman, Tiiman ja Motivankin kanssa, kävin kannustamassa sumalaisia kirkkovenesouduissa (Suma oli tyylikkäästi viimeinen, mutta sentään saimme joukkueen kasaan), pidimme sumalaisten kesken haalarimerkkien ompeluillan, Indexin kanssa Ympäri(päissään)ajot, olimme rastivahteina humanistien wappusuunnistuksessa, biletimme niin BBQ-bileissä kuin AAAAAK-bileissäkin, ja wappuaaton vietimme aluksi vesisateessa teekkareiden fuksiuittoja katsellen ja myöhemmin sumalaisten sumaisessa seurassa hengaillen.

Monenmoista mahtui siis meikäläisen ensimmäiseen yliopistowappuun. Tutustuin todella moneen uuteen ihmiseen, tapasin vanhoja tuttuja, unohdin opiskelun kokonaan ja elin hetkessä. Onneksi pidin myös muutamia välipäiviä, koska en halua edes ajatella kuinka kuollut olisin ollut ilman niitä, kun niiden kanssakin tuntuu, että tarvitsisin pari viikkoa lomaa.

Nyt olenkin matkalla Helsinkiin Tiian luo viikoksi, ja sen jälkeen kerkeää onneksi hetken levähtää (lue: lukea tenttiin) ennen kuin kesätyöt alkavat. Mikäli joku ei ole vielä kuullut, sain kesätöitä meidän seuran (Oulun Tarmo) jäätelökioskilta Hietasaaresta. Kioskia ei ole aiemmin ollut, enkä vieläkään muista minkä nimisessä paikassa se tulee sijaitsemaan, mutta enköhän minä sen aikanani opi. :D Jossain siellä entisellä asuntomessualueella kuitenkin.

Kiitos wappu 2017! Kohtelit meitä hyvin.