Pieniä iloja

Mun pöydällä on isossa juomalasissa suuri valkoinen ruusu. Sain sen Tapiolta synttärilahjaksi melkein kaksi viikkoa sitten. Sen lehdet kuihtui ja rapisi pois, mutta kukka vaan jaksaa elää. Me vaihdetaan sen vettä vähän väliä ja kerran olen varresta katkaissut palan pois. Mikään ruusu ei oo koskaan kestänyt mulla noin kauaa.

Sain äskön valmiiksi elämäni ensimmäisen junasukan ja aloitin samantien tekemään toistakin. Junasukkien tarina on hieno, kokonaisuudessaan sen voi lukea täältä, mutta laitan tähän lainauksen:

"... Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana."

Junasukat on tosi helppo tehdä ja aionkin jatkossa tehdä niitä tuttavien ja kavereiden lapsille, sekä sitten joskus omille lapsille. Ne pysyvät jalassa paljon paremmin normaaleihin villasukkiin verrattuna, sillä neulos on erilaista ja varsi pidempi. Junasukkien ohje on ollut minulla kirjanmerkkipalkissa jo jonkin aikaa ja nyt vihdoin kerkesin sitä kokeilemaan. Tein sukat tällä ohjeella, mikä on muunnos tuosta junasukkien tarina -linkin ohjeesta.

Meidän naapuritalossa asuu corginpentu, joka aina vastaantullessa pysähtyy, istuu ja tuijottaa kun kävelen ohi, saman se tekee myös Tapiolle. Se on niin suloinen ilmestys, että pakostakin tulee kohtaamisen jälkeen hyvälle tuulelle. Me kerrotaan aina vuorotellen toisillemme jos ollaan nähty se. Ehkä vielä joskus meilläkin on sellainen.

Loistavien leffojen aatelia

Katsoin juuri kaksi elokuvaa, jotka on roikkuneet mun must see -listalla, viime vuonna ilmestyneen If I stay:n ja toissavuonna ilmestyneen Daniel Radcliffen tähdittämän What if:n. Oon totaalinen romantikko, eikä siis yllätä, että pidin noista molemmista erittäin paljon.

Watched two movies tonight, If I stay and What if.
If I stay itketti tosi paljon, piti pitää taukoja, että sain itkettyä osan kyynelistä pois ennen kuin tulva jatkui. Oon lukenut kirjan johon elokuva pohjautuu joskus muutama vuosi sitten, mutta en kyllä muistanut siitä enää mitään, en edes loppua. Elokuva oli traaginen, mutta sen esitystapa piti aivot kyllä hereillä kun piti miettiä, että mikä kohtaus tapahtuu nyt ja mikä on mennyttä.

I cried a fucking lot.

What if... I don't even know what to say. I loved it. Tapa millä elokuvaan on tuotu pieniä jippoja, jotka pysyy tarinan mukana, niinkun leipä tai jääkaappimagneetit. Wallacen katollaistumiskohtaukset. Kulunut kohtaus, jossa joku tai jotku menee uimaan ja sillä aikaa niiden vaatteet viedään pois.

I don't know what to say. I just loved it.

Mää osaan nää nukkumiset ja valvomiset kyl

Heippatirallaa vaan. Tässä kirjottelen aamukuudelta postausta kun en jaksanut enää odottaa unentuloa. Maltoin kuitenkin odottaa jo kuutisen tuntia niin alkoi mennä jo vähän hermot ja totesin tossa vähän ennen kuutta sitten että ei se enää tänä yönä kerkeä tulla. Kohta pitäis nimittäin oikeastikin jo herätä ja lähtä kouluun. Mikään ei oo niin ärsyttävää kun se, että ite yrittää nukahtaa, mutta uni ei tuu, ja samalla vieruskaveri vetää hirsiä.

Taisin ehkä nukkua kahtena edellisenä yönä 18 tunnin yöunet ja tiistaina taisin olla kokonaiset kuus tuntia valveilla, hups. No mutta oon ollu taas (tai siis vieläki) sairaana, joten nukkuminen on ihan sallittua. Kohta on onneksi taas viikonloppu niin voi jatkaa unia (hehheh).

Saatiin me käytyä ruokakaupassa tänään, oli huisin hienoa pystyä ostaan juustoa, Ranch-sipsejä, kokista, kaakaojauhetta ja muita ylellisyyksiä joihin ei oo joka kerta varaa, saatiin nimittäin iskältä lahjakortti S-markettiin, jee kiitti isi oot paras! ♥ Ollaan myös tässä aina valveilla ollessa katottu Housea, Frendejä ja Serranon perhettä ku löysin kirppikseltä niitten ekoja tuotantokausia, superjee! Tapio on myös ollu sairaana, sillä tosin oiski alkanu vasta tänään tai siis eilen eli keskiviikkona koulu ku mulla alko jo maanantaina nii se ei oo ollu pois koulusta ku vasta päivän, mutta se ei oo nukkunu niin paljon ku mää. Sillä on joku sisäinen kello joka herättää sen ennen iltapäiväkuutta, mulla ei näköjään.

Innolla ootan kuinka kauan jaksan koulussa ennen ku alkaa väsyttää, nyt oon valvonu siis jo 12½ tuntia ja koulupäivän pituus on kasista neljään nii huhhuh ja oi voi.