Valmiiksi saamisen vaikeus

Minulla on ongelma. Tykkään aloittaa uusia käsityöprojekteja, mutta koska aloittamani projektit ovat niin isotöisiä, en saa niitä valmiiksi. Jaksan tehdä niitä pari kolme iltaa, mutta jos eteen tulee este, jota en osaa ylittää, jätän projektin kesken ja keskeneräisenä se sitten pysyy.

Kaukaisimpana keskeneräisenä projektina voisin mainita sadetakkimekon, mitä aloin tekemään siskolleni joskus vuonna 2011. Kyseinen takki roikkuu keskeneräisenä vaatekaapissa, sillä eteen tuli vaikeus kankaan haastavuuden kanssa, minkä jälkeen en ole edes jaksanut yrittää uudelleen. Takissa on jo hihat ja huppu, mutta vetoketju, muotoonompelu, huolittelu ja reunojen tikkaus puuttuvat.

Aloin tämän vuoden puolella Jane Austenin kautta inspiraation saaneena tekemään mekkoa. Kaavoja en kyseiseen mekkoon tehnyt, vaan aloin suunnittelemaan mekkoa mallinuken ympärille ja sen avulla leikkailin kankaasta sopivanmallisia paloja. Alumekko valmistui nopeahkosti, mutta päällysmekkoa tehdessä en saanut hihoja toimimaan, vaikka koetin jotain random hihakaavaa Suuri käsityö -lehdestä. Käyttämäni kankaat olimme ostaneet äidin kanssa Eurokankaasta, kun siellä sai valita pussillisen kankaita sellaisesta laarista hintaan 5€, joten kutakin kangasta ei ollut hirveää määrää. Siispä päällysmekon kangas oli aikalailla käytetty, joten en voinut tehdä hihoja kokonaan uudelleen. Menetin hermoni, enkä jaksanut alkaa askartelemaan lisäsuikaleita hihoihin, en ainakaan vielä. Siksi mekko roikkuu keskeneräisenä huoneeni ovessa.

Muistin tässä yksi päivä jälleen yhden keskeneräisen mekon, minkä sijainnista minulla ei tosin ollut tietoakaan. Aloin sitten penkomaan yhdessä vaatekaapissa olevia pusseja, ja niistä paljastui kaksi muuta keskeneräistä mekkoa! En löytänyt sitä mitä olin etsinyt, mutta löysin vaaleansinistä läpikuultavaa kangasta olevan mekon, minkä aluhame oli valkoinen. Yläosan vaaleansininen osa oli leikattu ja nuppineulattu, mutta ei vielä ommeltu, ja siitä puuttui valkoinen kangas kokonaan. Onneksi samassa pussissa oli myös vielä tätä valkoista kangasta, niin pystyn tekemään mekon loppuun kun aikaa vain ilmaantuu. Samassa pussissa oli myös mintunvihreästä lakanasta kerran tekemäni mekko, joka oli sitten kuitenkin käytössä osoittautunut lyhyeksi ja epämääräisen malliseksi. Löysin myös pitsityylistä kangasta ison määrän, joten päätin kokeilla soveltaa siitä jotain mintunvihreän epäonnistuneen yrityksen kaveriksi.

Nyt on siis huoneessani kolme mekkoa + kaapissa roikkuva sadetakkimekko, mitkä pitäisi saada valmiiksi. Kaiken kukkuraksi löysin kivaa tummansinistä kangasta kaapin syövereistä, saa nähdä mitä siitä kehitän. Tokihan minulla on myös kaapissa hirmuinen määrä muitakin kankaita, mutta jos sitä nyt ensin saisi jonkun näistä keskeneräisistä töistä valmiiksi, ennen kuin aloittaa uutta.

Puiden kaatoa

Meidän takapiha on aina ollut vähän pimeä ja syksyisin siellä on ihan hirveä haravointiurakka. En edes muista milloin päätettiin, että puita kaadetaan, mutta useampi vuosi siitä on. Nyt tämä sitten vihdoin tapahtui, ensimmäiset puut kaatuivat viime viikon tiistaina. Kävimme äidin kanssa merkitsemässä puut, jotka halutaan säästää ja loput sai meidän puolesta kaataa. Kaksikymmentä puuta kaadetaan ja viisi jää pystyyn. Kyllä, meidän pihalla on niin valtavasti puita.

Puunkaataja oli sanonut yhdestä puusta jonka olisimme halunneet säästää, että se on niin laho, että se saattaa kaatua päivänä minä hyvänsä, joten se päätettiin kaataa sittenkin. Myös toinen puu olisi kuulemma voinut kaatua talon päälle milloin hyvänsä, mutta muut puut olivat estäneet voimakkaiden tuulenpuuskien yltämistä siihen. Sen runkoa jälkeenpäin tarkastelemalla siitä huomasikin, että se oli selkeästi laho sisältä. Ei sitä maallikko olisi tajunnut.

Vielä ei tosiaan saatu kaikkia puita kaadettua, mutta urakka jatkuu sitten kun iskä on saanut pilkottua nuo edelliset pienemmiksi. Kun kaikki puut on kaadettu tulee vielä joku poistamaan kannot. Sitten pitääkin alkaa suunnittelemaan takapiha uuteen uskoon. Sahanpurua on joka puolella, joten ainakin haravointihommia on tiedossa. Siinä onkin sitten urakkaa kun saa mökin sisäremontin valmiiksi. Ei tämä työ tekemällä lopu.

Kuulumisia kuluneilta viikoilta

Olen ottanut itseäni niskasta kiinni, laadin nimittäin parin viikon ajalle lukusuunnitelmaa ja olen tämän viikon jopa toteuttanut sitä! Tavoitteena on saada luettua ensimmäinen kirja loppuun tämän viikon aikana, mikä luultavasti onnistuu, sillä sivuja ei ole kuin kolmisenkymmentä enää jäljellä. Toisen kirjan lukemiseen olen varannut ensi viikon, minkä jälkeen alan kertaamaan ensimmäistä uudelleen. On tässä vielä onneksi yli kuukausi aikaa kokeeseen.

Nyt minun pitäisi olla myös lukemassa, mutta päätin tulla jakamaan muutamia kuvia parilta viime viikolta. Minulla on myös kuvia meidän takapihalta, kun sieltä on kaadettu puita, mutta ajattelin laittaa ne omaan postaukseensa jossain välissä. Myös muita postausideoita on, mutta en ole nyt saanut aikaiseksi kirjoitella kun olen keskittynyt töihin ja valintakokeisiin.

Mutta nyt niihin kuulumisiin ja kuviin. Käytiin Jennin kanssa lauantaina ajelemassa Nallikarissa ja ikuistettiin kaunis taivas.

Sunnuntaina käytiin äidin kanssa mun serkun rippijuhlissa Iissä ja paluumatkalla poikettiin Ideaparkiin, mistä löydettiin mulle vihdoista viimein valmistujaiskengät. Hintaa noilla oli 34,90€ ja Click Shoesista löytyi.

Myös alla olevan kuvan toppi lähti matkaan. Katselin sitä jo aiemmin kun kävin kaverin kanssa kiertelemässä, mutta silloin oli vain oma lompakko matkassa niin en edes kokeillut kyseistä toppia. Nyt kun oli äidin lompakko matkassa niin oli pakko kokeilla, ja mukaanhan se lähti. 17,90€ maksoi Carlingsissa. Kerkesin nähdä jo untakin tuosta, joten pakkohan se oli kotiuttaa.

Maanantaina käytiin äidin kanssa Kempeleessä tilaamassa meidän mökin keittiöön kaapit ja samalla reissulla poikettiin Zeppeliinissä. Ei me koko kauppakeskusta kierretty, vaan kävästiin Hesburgerissa syömässä, kierrettiin pikaisesti Mick's ja Lindex läpi ja suunnattiin Prismaan. Prismasta löytyi kaksi kasvia; ruukkuruusu ja ruukkukrysanteemi (mikäli nyt oikein muistan), jotka istutin sitten emalikattiloihin. Onnistuin jo nuuduttamaan (voiko näin sanoa?) krysanteemin, mutta annoin sille nyt vettä ja rakkautta ja se näyttää olevan jo paranemaan päin. Ruukkuruusun hoito-ohjeen luin vasta näin istutuksen jälkeen ja siinä sanottiin, että altakastelu olisi suotavin, joten saa nyt nähdä miten se pärjää kun en noudata tätä ohjetta.

Otin alkuviikosta kuvan Jane Austen -kokoelmastani. Tänään tosin löysin kirpputorilta vielä Emma-dvd:n, jota tähdittää Gwyneth Paltrow. Gwyneth on myös tuon suomenkielisen Emma-kirjan painokseni kannessa (ylärivi toinen vasemmalta).

Mikäli kuvasta ei saa selvää, voin luetella varalta kaikki: Viisasteleva sydän (kolmas painos, WSOY 1998), Emma (kymmenes painos, WSOY 1998), Emma (englanninkielinen, HEADLINE REVIEW 2006), Emma (TV-sarja vuodelta 1972), Järki ja tunteet (elokuva vuodelta 1995), Mansfield Park - kasvattitytön tarina (elokuva vuodelta 2007), Sense and sensibility (englanninkielinen, Wordsworth Editions Limited 1992 & 2000), Ylpeys ja ennakkoluulo (200v. juhlapainos, WSOY 1949), Uskollinen ystävänne (Tammi 2007), Longbournin talossa - Palvelusväen ylpeys ja ennakkoluulo (Tammi 2014), Jane Austenin jalanjäljillä (elokuva vuodelta 2007), Ylpeys ja ennakkoluulo (elokuva vuodelta 2005), Austenland (elokuva vuodelta 2013) ja Lost in Austen (elokuva vuodelta 2008).

Lisäksi kuvassa on painamani paita, jonka etupuolella lukee "I'd rather be at Pemberley" ja takapuolella on lueteltuna paikkoja Austenin kirjoista, kangaskassi, minkä tilasin Jane Austen Gift Shopista, "I'd rather be at Pemberley" -muki on myöskin sieltä, samoin kuin Mr. Darcy -avaimenperä, minkä sain kaupanpäälle ostaessani tuon kassin. Ja ei, en ole saanut luettua noista kirjoista vielä läheskään kaikkia! Elokuvat olen sen sijaan katsonut useaankin otteeseen. Pakko pitää kesällä lukupiiri ja lukea nuo kaikki.

Kävin alkuviikosta pelastusarmeijan Kontissa ja löysin sieltä ihanan lautasen (alhaalla), kaksi lempihaarukkaani (joita meillä oli ennestään vain yksi ja kinasteltiin siitä äidin kanssa), kaksi kivaa veitseä ja Leo Tolstoin Anna Karenina -kirjan pokkariversion. Se on niin paksu, että saa nähdä saanko sitä ikinä luettua, mutta onpahan taas yksi klassikko kirjahyllyssä. Ainoastaan kunnon kirjahylly puuttuu.

Tänään kävin töistä tullessa Kaijonharjun pelastusarmeijan myymälässä ja löysin sieltä pari harmaata neuletakkia, alla olevassa kuvassa olevan laukun ja tuon aiemmin mainitsemani Emma-dvd:n. Tuo laukku on huomattavan mummomainen, mutta pidän siitä. Äitikin alkoi miettimään, miksi se näyttää niin tutulta, ja totesi, että mummolla on varmaan samankaltainen. Pahoittelut huonosta asettelusta, otin tuon kuvan vaan lähettääkseni sen Jennille, enkä ajatellut laittavani sitä tänne blogiin, mutta näin siinä vain kävi.

Lopuksi vielä tämän hetken lempiherkku: avokadoleipä! Ihan vaan leipäviipaleiden päälle avokadoa, vähän suolaa ja pippuria, ja herrrrrkullinen välipala on valmis!

Jos nyt vihdoin palaisin sinne valintakoekirjojen pariin... Bloggaaminen venyi yhtäkkiä kolmituntiseksi "jos mää vaan nopeeta kirjottaisin" -sijaan. Voisi kyllä ensin syödä päivällistä. Puoli kymmeneltä illalla. No, ei se väärin oo.