Tervehdys (tai sairahdus) jälleen,
kävin tänään kouluterveydenhoitajan luona selittämässä terveydentilaani ja hän määräsi minut sairaslomalapun kera takaisin kotiin lepäämään. Kolme päivää sairaslomaa luki lapussa, joten ei kai auta kun jatkaa tätä lepäilyä. Kolme buranaa pitäisi syödä päivässä ja muistaa juoda paljon. Ei saa rehkiä, no se ei ole vaikeaa, en pysty liikkumaan muutamaa askelta enempää ilman että nenä vuotaa.
Lomailu on kivaa, sairastelu ei. Kerrankin on sellainen olo, että haluaisin olla mielummin koulussa kuin kotona. Tietysti tässä olotilassa makoilen mieluiten tässä sohvalla peittoon kääriytyneenä koneen kanssa katsellen elokuvia, mutta olisi kiva parantua ja käydä vielä nämä muutamat päivät koulussa ennen joululomaa. Ja ennen joululomaa on myös vuorossa matka Turkuun Liisan synttäreille, joten siihen mennessä olisi parempi tervehtyä tai ei kunnian kukko laula (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Tässä on siis tasan kymmenen päivää aikaa parantua, koska muuten en oikeasti ala.
Terkkari sanoi, että jos en sairasloman aikana parane niin sitten pitää mennä lääkäriin. Ainakaan tällä hetkellä tämä tauti ei liiku suuntaan eikä toiseen, joten epäilen vahvasti istuvani torstaina lähimmän lääkärin vastaanotolla (missä se ikinä onkaan). Ihmeparantumista tässä kaivataan todellakin. Saisi Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan shamaani tulla rumpunsa kanssa tänne ja tehdä taikojaan, vieläkö muistatte: "Nuha, kuume, flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti. Häivy, jätä pukki (lue: Sonja) polo, anna sille hyvä olo. Etsi tauti toinen kolo." Tässä tilanteessa olisi hyvä osata eri rohtoja ja parannuskeinoja, mutta ei tähän näytä auttavan burana eikä hunaja, mutta ilman niitä oisin ihan kujalla (tai jotain).
Katsoin äskön taas Frozenin "LET IT GOOOO! LET IT GOOOO!!" ja se ei auttanut yhtään siihen mun kaipuuseen, että haluan tänne lunta. Toisi edes jotain iloa tähän synkkään kotona olemiseen, jos pystyisi ikkunasta tuijottamaan kadulle putoavia lumihiutaleita. Mutta on tässä kotona olemisessa hyvätkin puolensa: kerkeän tekemään keskeneräisiä käsitöitä ja olemaan tekemättä mitään (jes, niin kuin en olisi ollut tekemättä mitään koko syksyn), sekä stressaamaan niitä tunteja missä jään jälkeen. Ennen joulua pitää tosiaan tehdä vielä kaksi näyttöä, enkä ole niinkään varma että olisin valmis vielä siihen toiseen, enkä voi harjoitella siihen ilman painokonetta, joten olen hieman pulassa.
Ihmeparantuminen, missä olet?
Parhain terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti