Loistavien leffojen aatelia

Katsoin juuri kaksi elokuvaa, jotka on roikkuneet mun must see -listalla, viime vuonna ilmestyneen If I stay:n ja toissavuonna ilmestyneen Daniel Radcliffen tähdittämän What if:n. Oon totaalinen romantikko, eikä siis yllätä, että pidin noista molemmista erittäin paljon.

Watched two movies tonight, If I stay and What if.
If I stay itketti tosi paljon, piti pitää taukoja, että sain itkettyä osan kyynelistä pois ennen kuin tulva jatkui. Oon lukenut kirjan johon elokuva pohjautuu joskus muutama vuosi sitten, mutta en kyllä muistanut siitä enää mitään, en edes loppua. Elokuva oli traaginen, mutta sen esitystapa piti aivot kyllä hereillä kun piti miettiä, että mikä kohtaus tapahtuu nyt ja mikä on mennyttä.

I cried a fucking lot.

What if... I don't even know what to say. I loved it. Tapa millä elokuvaan on tuotu pieniä jippoja, jotka pysyy tarinan mukana, niinkun leipä tai jääkaappimagneetit. Wallacen katollaistumiskohtaukset. Kulunut kohtaus, jossa joku tai jotku menee uimaan ja sillä aikaa niiden vaatteet viedään pois.

I don't know what to say. I just loved it.

♥ 3. luukku - Lemppari jouluelokuvat ♥

Joulukalenterin kolmannen luukun aika! Aiheena tällä kertaa jouluelokuvat ja tarkemmin ottaen ne mun omat suosikit. Ottaisin mielelläni vastaan kommenttia myös teidän lemppareista, jotta saattaisin löytää itselleni uutta kivaa katsottavaa. :)

Lemppari jouluelokuvat

Lapsena tuli herättyä jouluaamuisin katsomaan telkkarista piirrettyjä, muistan katsoneeni melkein aina Lumiukon sekä Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan. Niiden lisäksi tykkäsin katsoa Titi-Nallen joulua VHS-kasetilta, tykkään siitä vieläkin ja osaan kaikki joululaulut siitä ulkoa. Lumiukko ja Joulupukki ja noitarumpu olis tarkoitus katsella myös tänäkin vuonna, mikäli siis herään siihen aikaan. :D Me katsottiin itseasiassa tässä yksi päivä jo Joulupukki ja noitarumpu kun Tapio ei ollut koskaan nähnyt sitä! Se oli paljon lyhyempi kuin muistelin.

Mun ehdottomiin suosikkeihin kuuluu Joulutarina ja uutena tulokkaana ei niin välttämättä jouluelokuvaksi lueteltavissa oleva talvinen Frozen. Rakastan Joulutarinan tarinaa, se on surullinen, mutta se koko elokuva on niin hyvä, että se on silti pakko katsoa aina uudestaan ja uudestaan. Frozenin oon katsonut kolmesti ja laulelen aina silloin tällöin Do you want to build a snowmania ja Let it go:ta. Niin ihana, Disney-leffat on rakkautta!

Jossain vaiheessa ennen joulua on pakko katsoa myös the Holiday, se on vaan jotenkin niin kiva, vaikka ei välttämättä ihan lemppareihin yletäkään. Lisäksi lapsena tykkäsin katsoa yhden Petteri Punakuonosta kertovan elokuvan (kadonneiden lelujen salaisuus), sekä tietysti Nalle Puhin joulun. Katsoin edellämainitun tässä ihan vasta ja vihdoin sain tietää miten yhden siinä olevan laulun sanat jatkuvat! Se on soinut päässä aina tiettyyn kohtaan saakka, mutta en ole muistanut miten se jatkuu. :D (Lunta, kaikkialle tuiskuttaa, kuonon pää valkovaipan saa. Hankeen enkeleitä näin mä teen, paljon enkeleitä on.)

Kaunotar ja Hirviö - lumottu joulu on myös uusi lempparilistallani. Disney, mitä muuta tähän tarvii sanoa? Sitten tietty Napapiirin pikajuna, aivan must see (harmi kun meillä on sekin vain VHS-kasettina). Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä Yksin kotona -elokuvat. Ne oli lapsena ihan parhaita, mutta toki ne menee vielä nykyäänkin. En olekaan pitkään aikaan niitä katsonut, ehkä nyt olisi aika.

♥     ♥     ♥

Mitkä on teidän lemppari jouluelokuvia?

Tykkäsittekö jostain mun lemppareista?

Toiveita joulukalenteriin? Mitä haluaisitte nähdä luukun takaa paljastuvan?

♥     ♥     ♥

Parhain terveisin,

Do you wanna build a snowman?

Yes I do!

Tervehdys (tai sairahdus) jälleen,

kävin tänään kouluterveydenhoitajan luona selittämässä terveydentilaani ja hän määräsi minut sairaslomalapun kera takaisin kotiin lepäämään. Kolme päivää sairaslomaa luki lapussa, joten ei kai auta kun jatkaa tätä lepäilyä. Kolme buranaa pitäisi syödä päivässä ja muistaa juoda paljon. Ei saa rehkiä, no se ei ole vaikeaa, en pysty liikkumaan muutamaa askelta enempää ilman että nenä vuotaa.

Lomailu on kivaa, sairastelu ei. Kerrankin on sellainen olo, että haluaisin olla mielummin koulussa kuin kotona. Tietysti tässä olotilassa makoilen mieluiten tässä sohvalla peittoon kääriytyneenä koneen kanssa katsellen elokuvia, mutta olisi kiva parantua ja käydä vielä nämä muutamat päivät koulussa ennen joululomaa. Ja ennen joululomaa on myös vuorossa matka Turkuun Liisan synttäreille, joten siihen mennessä olisi parempi tervehtyä tai ei kunnian kukko laula (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Tässä on siis tasan kymmenen päivää aikaa parantua, koska muuten en oikeasti ala.

Terkkari sanoi, että jos en sairasloman aikana parane niin sitten pitää mennä lääkäriin. Ainakaan tällä hetkellä tämä tauti ei liiku suuntaan eikä toiseen, joten epäilen vahvasti istuvani torstaina lähimmän lääkärin vastaanotolla (missä se ikinä onkaan). Ihmeparantumista tässä kaivataan todellakin. Saisi Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan shamaani tulla rumpunsa kanssa tänne ja tehdä taikojaan, vieläkö muistatte: "Nuha, kuume, flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti. Häivy, jätä pukki (lue: Sonja) polo, anna sille hyvä olo. Etsi tauti toinen kolo." Tässä tilanteessa olisi hyvä osata eri rohtoja ja parannuskeinoja, mutta ei tähän näytä auttavan burana eikä hunaja, mutta ilman niitä oisin ihan kujalla (tai jotain).

Katsoin äskön taas Frozenin "LET IT GOOOO! LET IT GOOOO!!" ja se ei auttanut yhtään siihen mun kaipuuseen, että haluan tänne lunta. Toisi edes jotain iloa tähän synkkään kotona olemiseen, jos pystyisi ikkunasta tuijottamaan kadulle putoavia lumihiutaleita. Mutta on tässä kotona olemisessa hyvätkin puolensa: kerkeän tekemään keskeneräisiä käsitöitä ja olemaan tekemättä mitään (jes, niin kuin en olisi ollut tekemättä mitään koko syksyn), sekä stressaamaan niitä tunteja missä jään jälkeen. Ennen joulua pitää tosiaan tehdä vielä kaksi näyttöä, enkä ole niinkään varma että olisin valmis vielä siihen toiseen, enkä voi harjoitella siihen ilman painokonetta, joten olen hieman pulassa.

Ihmeparantuminen, missä olet?

Parhain terveisin,

Sairastelua

Tervehdys,

tai pitäisikö sanoa sairahdus, sillä kuten edellisessä kirjeessä mainitsin, olen jälleen kuumeessa. Olen tarkemmin ottaen ollut sairaana lähes koko syksyn, mutta flunssassa (vain) keskimäärin joka toisen viikon. Kuumetta (tai tarkemmin ottaen pientä lämpöä) minulla on ollut noin kerran kuussa päivän parin ajan, paitsi nyt jo useamman päivän.

Olin poissa koulusta tiistain ja keskiviikon (maanantai oli muutenkin vapaa), minkä jälkeen ajattelin olevani tarpeeksi terve kouluun. Torstaina olin normaalisti koulussa, mutta tunsin oloni väsyneeksi ja heikoksi, sillä en ollut saanut edellisyönä kunnolla unta enkä ollut syönyt kunnolla. Torstai-iltana tunsin kipua kurkussani, mutta ajattelin sen menevän yön aikana ohi. Se ei kuitenkaan mennyt, vaan jatkui perjantaiaamunakin. Siispä päätin jäädä vielä perjantaiksikin kotiin lepäämään. Mittasin perjantaina päivällä jälleen kuumeen ja lämpö oli taas noussut yli 37 asteen.

Tämän päivän olen jälleen maannut sohvalla katsellen elokuvia samalla neuloen ja virkaten. Katsoin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -novellin vuoden 1995 televisiosarjaversion kokonaan (kesto noin viisi tuntia). Sen lisäksi katsoin Northanger Abbeyn. Molemmat oikein loistoelokuvia, mutta taidan silti pitää yhä eniten vuoden 2005 versiosta Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Pituutensa puolesta tuo vuoden 1995 versio on parempi, mutta en vain pysty ottamaan tosissani Colin Firthiä Mr. Darcyna. Yhdistän Firthin aina Mamma Miaan, koska se on ensimmäinen elokuva missä näin hänen näyttelevän. Täydellinen olisi siis elokuva, missä on vuoden 2005 näyttelijät, mutta vuoden 1995 pituus (if that makes sense).

Toivon tosissani, että huomisen päivän jälkeen olisin taas terve, sillä olisi kiva saada suoritettua nämä viimeiset koulupäivät ennen joulua kunnialla loppuun, eikä tarvitsisi tehdä rästihommia yhtään enempää kuin niitä nyt on. Ennen joulua on vielä edessä kaksi näyttöäkin, joten olisi hyvinkin suotavaa harjoitella niihin vielä (vaikkakin kuulemma toisen ainakin pääsee jokainen läpi kunhan vain on paikalla tekemässä sen).

Olen alkanut miettimään mistä tämä pitkittynyt sairasteluni johtuu, ja olen tullut useaan lopputulokseen. 1. En liiku paskaakaan. Lupaan liikkua enemmän heti kun parannun, mutta tässä tilassa en siihen kykene. 2. Diagnosoimme minulle tuberkuloosin googlen opastuksella. Ei hyvä, mutta toisaalta ihan kaikkia oireitakaan ei minulla ole, joten voi olla että diagnoosimme osoittautuu vääräksi. 3. Meidän kylpyhuoneemme katossa on homepilkkuja. Tämä saattaa siis olla jonkinlaista homeallergiaa tai muuta homeen aiheuttamaa sairautta, mutta ihmetyttää vaan miksi ainoastaan minä saan oireita eikä myös Tapio.

Haluaisin vain kokea ihmeparantumisen. Tarvitsen lisää nenäliinoja ja vapaapäiviä. Ainiin, hyvää viisivuotissyntymäpäivää blogi! Ja hyvää vuosipäivää unisiepparitatuointi.

Hyvää yötä.

Parhain terveisin,