Parempia arvosanoja ja päätöksiä

Uusi vuosi, uudet kujeet -sanonta pätee ainakin omaan alkuvuoteeni. Oikeastaan aloin jo viime vuoden puolella miettimään elämääni ja tapaa, jolla elän sitä. Olen vähän jopa huomaamattani vähentänyt bileissä käyntiä, alkanut juomaan enemmän vettä ja käyttänyt enemmän aikaa käsitöiden tekemiseen. Suunnittelen jatkuvasti tavaroideni konmarittamista ja välillä jopa toteutan sitä, en kuitenkaan vielä ole päässyt loppuun asti. Mitään lupauksia en tälle vuodelle tehnyt, mutta pyrin joka tapauksessa tekemään tästä vuodesta paremman kuin viime vuodesta.

Olen saanut tämän vuoden puolella valmiiksi muun muassa helpon regency-tyylisen mekon, kietaisubodyn ja pienen isoäidinneliöpeiton. Mekko kaipaa tosin vielä hienosäätöä ja peiton toiselle puolelle saatan ommella vielä jotain pehmeää kangasta. Tein tosiaan ensimmäistä kertaa bodyn ja tiedän jo nyt, mitä pitää tehdä toisin seuraavalla kerralla. Jotta elämä ei olisi liian helppoa, tein tosiaan kietaisumallin ja vielä käännettävillä hihansuilla. Laitoin myös ensimmäistä kertaa nepparit, enkä saanut aikaiseksi kuin yhden lommon sohvapöytään.

Opiskelun kanssa olen petrannut huomattavasti. Pääsin vihdoin alkusyksystä Sanaston ja nimistön tentin läpi, minkä jälkeen kurssisuoritukseni ovat olleet tasaisesti joko hyväksyttyjä tai numeroa 4 (asteikko on 1 - 5). Sain kirjoitettua kandidaatintutkielmani (Animeilija, konmaritus ja sushittaa. Japanilaiset lainasanat ja niiden johdokset) kunniallisesti loppuun ja siitäkin sain arvosanaksi 4. Vielä on muutamia kursseja ja kypsyysnäyte suorittamatta, minkä jälkeen valmistun humanististen tieteiden kandidaatiksi. Ensimmäinen etappi lähestyy siis loppuaan, minkä jälkeen on toki vielä pari vuotta maisteriopintoja jäljellä.

Lähetin sähköpostia Oriflamen asiakaspalveluun ja päätin Oriflame-edustajasopimukseni. En ole ollut täysillä mukana edustajuudessa enää yliopiston alettua (eli lähes kolmeen vuoteen). Olen ainoastaan tilaillut silloin tällöin itselleni, äidilleni tai mummolleni jotain yksittäisiä tuotteita. Oriflame-edustajilla on nykyään 10 euron vuosimaksu, mikä ei sinänsä ole paljoa, mutta en koe järkeväksi maksaa sitä, jos en tee kuin pari tilausta vuodessa, jos sitäkään. Liityin edustajaksi yläasteaikaisen koulukaverini Katariinan (joka muuten pitää blogia Katariinan kamarissa) innostamana syksyllä 2014. Olen saanut Oriflamen kautta muutamia tuttuja ja parhaana muistona pidän Oriflamen Wellness Walk -ulkoilutapahtumaa, jota vietimme pari kesää sitten. Suunnistimme Katariinan kanssa ympäri Ainolanpuistoa ja olihan meillä hauskaa! On kuitenkin tullut minun aikani jättää Oriflame taakse.

Valmiiksi saamisen vaikeus

Minulla on ongelma. Tykkään aloittaa uusia käsityöprojekteja, mutta koska aloittamani projektit ovat niin isotöisiä, en saa niitä valmiiksi. Jaksan tehdä niitä pari kolme iltaa, mutta jos eteen tulee este, jota en osaa ylittää, jätän projektin kesken ja keskeneräisenä se sitten pysyy.

Kaukaisimpana keskeneräisenä projektina voisin mainita sadetakkimekon, mitä aloin tekemään siskolleni joskus vuonna 2011. Kyseinen takki roikkuu keskeneräisenä vaatekaapissa, sillä eteen tuli vaikeus kankaan haastavuuden kanssa, minkä jälkeen en ole edes jaksanut yrittää uudelleen. Takissa on jo hihat ja huppu, mutta vetoketju, muotoonompelu, huolittelu ja reunojen tikkaus puuttuvat.

Aloin tämän vuoden puolella Jane Austenin kautta inspiraation saaneena tekemään mekkoa. Kaavoja en kyseiseen mekkoon tehnyt, vaan aloin suunnittelemaan mekkoa mallinuken ympärille ja sen avulla leikkailin kankaasta sopivanmallisia paloja. Alumekko valmistui nopeahkosti, mutta päällysmekkoa tehdessä en saanut hihoja toimimaan, vaikka koetin jotain random hihakaavaa Suuri käsityö -lehdestä. Käyttämäni kankaat olimme ostaneet äidin kanssa Eurokankaasta, kun siellä sai valita pussillisen kankaita sellaisesta laarista hintaan 5€, joten kutakin kangasta ei ollut hirveää määrää. Siispä päällysmekon kangas oli aikalailla käytetty, joten en voinut tehdä hihoja kokonaan uudelleen. Menetin hermoni, enkä jaksanut alkaa askartelemaan lisäsuikaleita hihoihin, en ainakaan vielä. Siksi mekko roikkuu keskeneräisenä huoneeni ovessa.

Muistin tässä yksi päivä jälleen yhden keskeneräisen mekon, minkä sijainnista minulla ei tosin ollut tietoakaan. Aloin sitten penkomaan yhdessä vaatekaapissa olevia pusseja, ja niistä paljastui kaksi muuta keskeneräistä mekkoa! En löytänyt sitä mitä olin etsinyt, mutta löysin vaaleansinistä läpikuultavaa kangasta olevan mekon, minkä aluhame oli valkoinen. Yläosan vaaleansininen osa oli leikattu ja nuppineulattu, mutta ei vielä ommeltu, ja siitä puuttui valkoinen kangas kokonaan. Onneksi samassa pussissa oli myös vielä tätä valkoista kangasta, niin pystyn tekemään mekon loppuun kun aikaa vain ilmaantuu. Samassa pussissa oli myös mintunvihreästä lakanasta kerran tekemäni mekko, joka oli sitten kuitenkin käytössä osoittautunut lyhyeksi ja epämääräisen malliseksi. Löysin myös pitsityylistä kangasta ison määrän, joten päätin kokeilla soveltaa siitä jotain mintunvihreän epäonnistuneen yrityksen kaveriksi.

Nyt on siis huoneessani kolme mekkoa + kaapissa roikkuva sadetakkimekko, mitkä pitäisi saada valmiiksi. Kaiken kukkuraksi löysin kivaa tummansinistä kangasta kaapin syövereistä, saa nähdä mitä siitä kehitän. Tokihan minulla on myös kaapissa hirmuinen määrä muitakin kankaita, mutta jos sitä nyt ensin saisi jonkun näistä keskeneräisistä töistä valmiiksi, ennen kuin aloittaa uutta.

Housut ja tossut ristiäislahjaksi

Tein kaverin vauvalle ristiäislahjaksi housut ja tossut. Housut tosin tein koossa 80, että pääsevät käyttöön vasta sitten myöhemmin. Housujen kaava ja kankaat ovat Noshilta, tossujen ohje oli Pienet töppöset -kirjasta. Kävin viemässä paketin kaverin ovelle matkalla Oulusta Helsinkiin, oli sen verran kiire aikataulu, että oli jopa ihan hyvä, että ristiäiset olivat käynnissä samaan aikaan seurakuntatalolla. Paremmalla ajalla sitten menen taas moikkaamaan kaveria ja pikkuneitiä, joka sai nimekseen Ella Maria Emilia. :)

En oo tehnyt housuja kuin yhdet ennen näitä ja nekin oli mulle itselle, joten oli kiva kokeilla tehdä pienemmän kokoisia. Pieniä virheitähän näistä löytyy, mutta sitähän sanotaan, että aina on varaa parantaa. Seuraavat housut on sitten hienommat. Mutta oon mää näistä ylypiä!

KÄSITÖITÄ VAUVALLE

Mun kaverilla on laskettu aika joulukuussa ja hän pyysi tulevalle vauvalleen virkattuja Converse-tossuja, joten kun hän toi mulle sopivanvärisen langan, panin tuumasta toimeen. En ollut koskaan aiemmin tehnyt kyseisenlaisia tossuja, joten harjoittelin ensin jollain omasta lankavarastostani löytyneillä langoilla ennen kuin aloin tekemään lopullisia versioita. Ohjeen löysin täältä, mutta lisäilin vähän varteen ja läppään kerroksia, koska ne tuntuivat jotenkin liian lyhyiltä. Asiaan vaikutti luultavastikin käyttämäni lanka, sillä se ei ollut samanlaista kun ohjeessa. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen lopputulokseen ja mitä luultavammin vauvan äitikin on, sillä näytin hälle aiemmin jo harjoituskappaleita joista hän tykkäsi kovastikin.

Tossut tehtyäni kaverini ostamaa lankaa jäi niin paljon, että aloin miettimään mitä muuta siitä voisi tehdä. Mieleen tuli sitten melkein heti torkkupeitto / peitto jonka päällä vauva voi köllötellä lattialla. Kovin suureen versioon lanka ei riittäisi, mutta tarpeeksi suureen kumminkin. Lisäksi halusin peitosta lämpimän, jotta sitä voi käyttää myös vaunuissa kun vauva kuitenkin syntyy näin talvella, joten päätin ommella toiselle puolelle fleeceä. Peitto on tehty ihan perinteisistä isoäidinneliöistä, jotka virkkasin kiinni toisiinsa. Reunukseksi ompelin muutaman kerroksen jäljellä olevaa lankaa, joka riitti juuri sopivasti! Tämä oli toinen isoäidinneliöpeitto mitä olen koskaan tehnyt, edelliseen tein summanmutikassa jämälangoista neliöt, tässä jokainen neliö on samanlainen.

Ostin fleeceä reilusti, koska päätin kokeilla osaisinko ommella siitä vielä jotain kivaa vauvalle. Mietin ensin pipoa tai tumppuja, mutta päädyin sitten kumminkin tekemään jotain enemmän vauvaa ajatellen: pehmopupun. En ole tehnyt pehmoleluja sitten ala-asteen, jolloin muistan ommelleeni jonkinlaisen sorminukke-nallen ja Unicefin adoptoitavan nuken. Otin kynän ja paperia kätöseen ja aloin hahmottelemaan pupun kaavoja paperille. Sitten piirsin fleecelle kaavojen mukaiset kuviot saumanvaroilla, leikkasin ne irti ja ompelin ensin koneella osat yksittäin ja sitten käsin kiinni toisiinsa. Saa nähdä kuinka kauan tuo kestää, mutta ihan vastasyntynyt tuskin riepottelee pehmolelua samanlailla kuin hieman vanhempi. Saa kaveri sitten korjailla jos rikkoutuu. ;) Piirsin pupulle myös kasvot ja ompelin sitten käsin mustalla langalla päältä. Tämä vaihe olisi ollut helpompi tehdä ennen pään yhteenompelua ja täyttämistä, mutta kokeilemalla oppii. Huiviksi neuloin ihan perus suoran kaitaleen.

Tämä postaus julkaistaan ajastimella, eli kun tämä ilmestyy olen viemässä näitä lahjoja kaverilleni. :) Toivotaan, että hän pitää niistä! Piirsin myös kortin, mutta siitä laitan kuvan myöhemmin instagramiin, voitte käydä seurailemassa, löydyn sieltä nimimerkillä sonyhilu. :) Ainiin ja tein myös unisiepparin kaverilleni, siitäkin varmaan ilmestyy kuva instagramiin joskus vaikka ei siitä niin hieno tullut kuin ajattelin. :D