Mitä konmarittaminen oikeasti on?

Törmään Konmari Suomi -Facebook-ryhmässä jatkuvasti erilaisiin keskusteluihin konmarittamisen huonoista puolista. Yleensä keskustelun aloittaja on henkilö, joka ei ole edes lukenut kirjaa/kirjoja tai hän on alunperin lähtenyt konmarittamaan negatiivisella asenteella, tarkoituksenaan vain kokeilla uutta siivousmetodia. Tällaisille henkilöille yleistä on myös se, että he ovat katsoneet Marie Kondon Netflix-sarjaa, eivätkä sen lisäksi ole perehtyneet konmarittamiseen muulla tavoin.

Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että en ole itse saanut konmaritettua koskaan alusta loppuun. Olen lukenut pinkin kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja olen puolessa välissä valkoista kirjaa, olen katsonut Netflix-sarjan ja lukenut tuhansia keskusteluja konmarittamisesta, jopa tehdessäni kandidaatintutkielmaani. Omalta osaltani voin sanoa, että alan vähitellen sisäistämään Marie Kondon opetuksia. Aion joskus vielä konmarittaa omaisuuteni kokonaan, mutta sen aika ei ole ollut vielä. Olen myös nakannut vähän maalaisjärkeä mukaan useaan konmarituksen vaiheeseen, sillä nyky-yhteiskunnassa pidän erittäin hyvänä tavaroiden kierrättämistä.

Olen vasta konmarittamisen "kokeiluvaiheessa", jos niin voi sanoa. Olen käynyt eri kategorioita läpi useaan otteeseen, mutta olen aina palannut uudelleen vaatekaappini kimppuun tai huomannut tyhjentäneeni kirjahyllyn sisällön lattialle toistamiseen. Olen huomannut, että olen sortunut vanhoihin tapoihini miettiessäni, voinko luopua kirjasta, kun olen saanut sen lahjaksi tai housuista, jotka ostin juuri kirpputorilta, mutta jotka ovat liian matalavyötäröiset makuuni. Jos lahjaksi saamani kirja ei vaikuta kiinnostavalta, voin ihan hyvin antaa sen eteenpäin jollekin, joka sen lukee. Samoin housut, jos en käytä niitä, on parempi antaa ne jollekin, joka käyttää. Minun on turha täyttää kotiani tavaroilla, joilla ei ole mitään tarkoitusta tai jotka eivät tuota iloa. Olen tällä hetkellä yhä suunnittelemassa konmarittamisen ensimmäistä kohtaa: miltä haluan kotini näyttävän konmarittamisen jälkeen.

Mitä konmarittaminen sitten on?

Konmarittaminen on muutakin kuin siivousmetodi, se on tapa tarkastella omia kulutustottumuksia ja omaa elämäntilannetta. Konmari-metodi on tunnettu lähinnä siitä, että pidetään vain iloa tuottavat tavarat ja vaatteet pystyviikataan. Samalla tavoin kuin muutkin siivousmetodit, ei konmarittaminenkaan sovi kaikille. Muistan itse ensimmäistä kertaa pinkkiä kirjaa lukiessani ihmetelleeni Marie Kondon hengellistä suhdetta kotiin ja tavaroihin: taloa tervehditään ennen siivouksen aloitusta, tavaroita kiitetään, kun niistä luovutaan, kirjat herätellään ennen kuin niitä aletaan käymään läpi ja sukat viikataan, jotta ne olisivat lepotilassa ollessaan laatikossa.

Tärkeintä konmarittamisen aloittamisessa on avoin ja positiivinen asenne. Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin vain sen takia, että jokin kuulostaa naurettavalta tai siksi, kun vanha tapa on ainoa oikea. Kokeile! Saatat yllättyä ja löytää paremman tavan toteuttaa asioita. Itse esimerkiksi en olisi koskaan uskonut, että nauttisin pyykkien pystyviikkaamisesta, kun aina ennen vaatekaappini on ollut kuin pommin jäljiltä (äiti voi todistaa).

Konmarittamisen ei ole tarkoitus olla nopea prosessi, vaan se on toteutettava rauhassa, jotta pääsee parhaaseen lopputulokseen. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että kun on kerran konmarittanut, ei tarvitse tehdä sitä enää toistamiseen alusta loppuun. Yhden hengen taloudella prosessiin menee luonnollisesti vähemmän aikaa kuin suurella perheellä, jolla tavaramäärä on suurempi.

Konmarittaminen opettaa tarkastelemaan myös kulutustottumuksia. Itse olen jo nyt paljon tarkempi siitä, mitä tavaroita ostan. Konmarittamisen jälkeenkin pitää aina vähän väliä käydä läpi tavaroita, koska ei ostaminen siihen lopu. Tavaroiden läpikäyminen tulee olemaan kuitenkin paljon helpompaa, kun on kerralla opetellut oikean tavan. Esimerkiksi ruokavarastot on hyvä käydä läpi aina keittiön siivouksen yhteydessä tai vaatekaapin sisältö tarkistaa aina silloin tällöin. Ihmisten tyyli tai vaatekoko saattaa välillä kokea muutoksia, jolloin vaatekaapin siivous tulee jälleen ajankohtaiseksi. Se on kuitenkin helpompaa, kun on oppinut katsomaan tavaroita sillä silmällä, mitkä tuottavat iloa ja mitkä eivät.

Vastauksia konmarittamista koskeviin väitteisiin

AIKA. Yksi yleisimmistä keskustelunaiheista Konmari Suomi -ryhmässä on se, kuinka kenelläkään perheellisellä ei ole aikaa käydä kerralla kaikkia vaatteita läpi. Koko vaatekasaa ei voi vain jättää useaksi päiväksi lattialle, kun ei sitä kuitenkaan jaksa käydä kerralla läpi. Kuten pinkin kirjan lukeneet tietävät, tavarat käydään kategorioittain. Vaatteet ovat ensimmäinen kategoria, mutta ne voi tarvittaessa pilkkoa myös pienempiin kategorioihin, eli aloittaa vaikka sukista, sen jälkeen siirtyä alusvaatteisiin, toppeihin, t-paitoihin, pitkähihaisiin ja niin edelleen.

PERHE JA YSTÄVÄT. Perheen tavaroita läpi käyvät kommentoivat usein myös sitä, kuinka aviomies on suuttunut vaimon heittäessä jotain pois. Tämänkin Kondo on huomioinut, sillä toisten tavaroita ei saa konmarittaa eikä kommentoida (mikäli he eivät sitä nimenomaan pyydä). Ethän sinä osaa välttämättä sanoa, mikä tuottaa muille iloa ja mikä ei. Konmari Suomi -ryhmässä näkee usein keskustelua siitä, kuinka oma konmarittaminen on innostanut kumppania konmarittamaan. Yhteisistä tavaroista on myös osattava keskustella, ennen kuin ne heittää pois. Siksi konmarittamisessa on hyvä olla maalaisjärki mukana.

Törmäsin myös kandidaatintutkielmaani tehdessä keskusteluun siitä, kuinka konmarittajat raahaavat pois heittämiään tavaroita sukulaisille ja tutuille. Pinkissä kirjassa mainitaan, että näin nimenomaan ei saa tehdä. Tähänkin heitän kyllä mukaan vähän sitä maalaisjärkeä. Jos sukulaiset tai tutut haluavat käydä läpi esimerkiksi vaatteesi, ennen kuin viet ne pelastusarmeijalle tai kierrätyskeskukseen, on tämä mielestäni vain hyvä asia. Se ei kuitenkaan ole oikein, että viet turhia tavaroita esimerkiksi vanhempien kotiin varastoon (olen itse hieman syyllistynyt tähän, mutta minulla onkin vielä prosessi kesken).

LAPSET. Entäs sitten lapset ja heidän tavaransa? Isojen lasten kanssa voi konmarittaa yhdessä, he osaavat tehdä jo itse päätöksiä tavaroidensa suhteen. Mikäli he eivät aluksi malta luopua mistään, voi heille yrittää kertoa, kuinka paljon heille tulee tilaa nauttia kivoista tavaroista, jos kaikki ylimääräinen on viety pois. Lapsetkin ovat yksilöitä, joten heillekään kaikille ei konmarittaminen välttämättä sovi, mutta aina voi kokeilla. Pienten lasten kanssa vanhemmat voivat itse päättää, mitä tavaroita säilytetään. Tällöin tulee kuitenkin huomioida, onko lapsi leikkinyt kyseisellä lelulla tai onko hänellä käyttöä jollekin tavaralle. En voi tarpeeksi toitottaa, että kannattaa pitää se maalaisjärki mukana.

PYSTYVIIKKAUS. Väite: "Pystyviikkaus on vaikeaa ja vie aikaa". Väärin. Kaikki tuntuu aluksi vaikealta. Kun opettelee oikean tyylin, ei siihen mene sen enempää aikaa kuin vanhanaikaiseen tapaankaan. Olen nähnyt videoita, joissa pienet lapsetkin osaavat pystyviikata, joten miksi aikuiset eivät osaisi? Parhaassa tapauksessa pystyviikkaamisesta voi tulla koko perheen aktiviteetti.

Miksi kannattaa pystyviikata? Olen itse kokenut, että tavarat vievät vähemmän tilaa pystyviikattuna, ne näkee paremmin ja koko pino ei mene pilalle kun välistä ottaa yhden vaatekappaleen. Pidän myös pystyviikattuja vaatteita esteettisesti kauniimpina kuin pinossa olevia. Marie Kondo ottaa esiin myös vaatteiden tunnepuolen: pinossa ollessaan alemmat vaatteet joutuvat tuntemaan ylempien painon, eli ne ryppyyntyvät helpommin, kuin pystyssä ollessaan. Vaikka pystyviikatuissa vaatteissa on enemmän taitoksia, ne eivät ryppyynny niin helposti, koska aiemmin mainittua painoa ei ole.

Väite: "Vaatteet on helpompi kuljettaa, jos ne on viikattu perinteiseen tapaan. Miten kuljetat pystyviikatut vaatteet kaappiin?". Minulla on tapana viikata vaatteet ja laittaa ne suoraan niille tarkoitettuun koriin. Mikäli minulla olisi erillinen kodinhoitohuone, jossa viikkaisin vaatteet, pystyviikkaisin vaatteet puhtaan pyykin pyykkikoriin ja kuljettaisin sen avulla vaatekaappiin. Vaihtoehtoisesti, jos ei ole puhtaan pyykin koria, kuljettaisin pystyviikatut vaatteet pinottuna vaatekaapille, jossa sitten asettelisin ne koreihinsa.

MÄÄRÄ. Konmarittaminen on jollain tapaa minimalistista, mutta ei kuitenkaan. Molemmissa pyritään yksinkertaistamaan elämää, mutta ne eivät kuitenkaan ole rinnasteisia. En ole itse perehtynyt minimalistiseen elämäntapaan, joten en käsittele sitä sen enempää. Törmään usein keskusteluihin siitä, mikä määrä tavaroita on oikea. Uusimpana juttuna törmään jatkuvasti meemiin, joka on vapaasti suomennettuna: "Kuuntele, ehkä 17 paria mustia leggingsejä tuottavat iloa, Marie Kondo. Sinä et tunne minua." Konmarittamisessa määrällä ei ole väliä. Jos 17 paria mustia leggingsejä tuottaa iloa, voit vapaasti pitää ne kaikki. Konmarittamisen periaatteena ei ole syyllistää. Itse huomasin sortuvani tähän käydessäni läpi siskoni kanssa hänen sukkahousujaan. Niitä oli noin 30 paria. Siinä vaiheessa tajusin, että olen todellakin vielä vaiheessa konmarittamisessa.

TARPEELLISET. Sammutuspeite tai palohälytin eivät välttämättä tuota iloa, mutta siinä vaiheessa kun tulipalo syttyy, uskon, että siitä on iloa, että sen saa jotenkin sammumaan tai sen edes huomaa. Vasara tai muut työkalut eivät välttämättä tuota iloa, mutta on se taulua varten hakattava naula helpompi saada seinälle vasaran avulla. Näiden esimerkkien lisäksi löytyy paljon muitakin vastaavia, jotka eivät välttämättä tuota iloa, mutta jotka ovat jollain tapaa kuitenkin tarpeellisia. Kuten olen aiemminkin toitottanut, se maalaisjärki on hyvä pitää koko matkan ajan mukana.

Pitää kuitenkin olla sekoittamatta tätä siihen, että pitää jotain kaiken varalta.
"Ei tämä ole niin kiva paita, mutta pidän sen kaiken varalta, jos tuo kivempi paita menee vaikka hukkaan."
"Tämä laturi on rispaantunut, mutta pidän sen kaiken varalta, jos tuolle uudelle tapahtuu jotain."
"Tämä mekko on ihan kiva. En ole käyttänyt tätä kuin kerran viisi vuotta sitten, enkä tiedä tulenko ikinä käyttämään, mutta pidän sen kaiken varalta, jos tuleekin tarve käyttää tätä."
"En ole käyttänyt tätä paitaa kahteen vuoteen, mutta pidän sen kaiken varalta, jos käyttäisinkin sitä ensi kesänä."

Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, miten ylimääräistä tavaraa kertyy koteihimme. Todennäköisesti et tule koskaan käyttämään sitä mekkoa tai paitaa, jos et ole useaan vuoteen käyttänyt sitä. Se ei välttämättä ole enää tyyliäsi tai sinulla on muita vaatteita, jotka ovat kivempia kuin se. Mitä jos -ajattelu on aina vähän kyseenalainen. Kaikenlaista voi tapahtua, mutta ei välttämättä tapahdu. Et välttämättä tule koskaan hukkaamaan lempipaitaasi, mutta sen sijaan toinen ei niin kiva paita on oleskellut vaatekaappisi perällä käyttämättömänä useita vuosia. Eikö olisi kivempi, jos se paita löytäisi kodin, jossa sitä pidetään?

Rispaantuneen laturin säilyttäminen on turhaa. Jos uusi laturi menee rikki, todennäköisesti käyt ostamassa uuden. Toivottavasti käytkin, sillä rispaantunut laturi ei ole turvallinen. Kaupat ovat nykyään auki niin monta tuntia vuorokaudesta, että selviät kyllä hetken ilmankin, jos ainoa laturisi sanoo itsensä irti. Rispaantuneen laturin sijaan suosittelen ehjää varalaturia. Se tuottaa enemmän iloa sinulle toisen laturisi irtisanoessa itsensä ja mahdollisesti myös yövieraallesi, joka on sattunut unohtamaan oman laturinsa kotiin. Jälleen aion mainita sen maalaisjärjen.

SYYLLISYYS. Moni voi tuntea syyllisyyttä luopuessaan tavaroista. "Olen käyttänyt tätä paitaa vain kahdesti", "sain tämän lahjaksi äidiltäni" tai "tämä on avaamaton ruoka-aine". Ajan myötä syyllisyydestä pääsee yli. Paita saa uuden omistajan, jolla se pääsee käyttöön. Lahja täytti tarkoituksensa tuottaessaan iloa sinulle, kun sait sen ja äidillesi, kun hän antoi sen. Nyt se tuottaa iloa seuraavalle omistajalleen. Ruoka-aineet vanhenevat. Mikäli et ole käyttänyt sitä ja se on kerennyt mennä jo vanhaksi, sitä on turha säilyttää kaapissa. Et tule syömään sitä vanhanakaan, joten se on sama nakata pois. Jatkossa tiedät olla ostamatta kyseistä tuotetta, tai muistat syödä sen ennen kuin se menee vanhaksi.

Lopuksi haluan vielä painottaa sitä minkä aiemmin jo mainitsin, eli konmarittaminen ei sovi kaikille. Sama pätee muihinkin siivousmetodeihin, elämäntapoihin ja oikeastaan ihan mihin vain. Suosittelen kuitenkin lukemaan pinkin kirjan ja kokeilemaan, ties vaikka löydätkin uutta inspiraatiota elämääsi.

Parempia arvosanoja ja päätöksiä

Uusi vuosi, uudet kujeet -sanonta pätee ainakin omaan alkuvuoteeni. Oikeastaan aloin jo viime vuoden puolella miettimään elämääni ja tapaa, jolla elän sitä. Olen vähän jopa huomaamattani vähentänyt bileissä käyntiä, alkanut juomaan enemmän vettä ja käyttänyt enemmän aikaa käsitöiden tekemiseen. Suunnittelen jatkuvasti tavaroideni konmarittamista ja välillä jopa toteutan sitä, en kuitenkaan vielä ole päässyt loppuun asti. Mitään lupauksia en tälle vuodelle tehnyt, mutta pyrin joka tapauksessa tekemään tästä vuodesta paremman kuin viime vuodesta.

Olen saanut tämän vuoden puolella valmiiksi muun muassa helpon regency-tyylisen mekon, kietaisubodyn ja pienen isoäidinneliöpeiton. Mekko kaipaa tosin vielä hienosäätöä ja peiton toiselle puolelle saatan ommella vielä jotain pehmeää kangasta. Tein tosiaan ensimmäistä kertaa bodyn ja tiedän jo nyt, mitä pitää tehdä toisin seuraavalla kerralla. Jotta elämä ei olisi liian helppoa, tein tosiaan kietaisumallin ja vielä käännettävillä hihansuilla. Laitoin myös ensimmäistä kertaa nepparit, enkä saanut aikaiseksi kuin yhden lommon sohvapöytään.

Opiskelun kanssa olen petrannut huomattavasti. Pääsin vihdoin alkusyksystä Sanaston ja nimistön tentin läpi, minkä jälkeen kurssisuoritukseni ovat olleet tasaisesti joko hyväksyttyjä tai numeroa 4 (asteikko on 1 - 5). Sain kirjoitettua kandidaatintutkielmani (Animeilija, konmaritus ja sushittaa. Japanilaiset lainasanat ja niiden johdokset) kunniallisesti loppuun ja siitäkin sain arvosanaksi 4. Vielä on muutamia kursseja ja kypsyysnäyte suorittamatta, minkä jälkeen valmistun humanististen tieteiden kandidaatiksi. Ensimmäinen etappi lähestyy siis loppuaan, minkä jälkeen on toki vielä pari vuotta maisteriopintoja jäljellä.

Lähetin sähköpostia Oriflamen asiakaspalveluun ja päätin Oriflame-edustajasopimukseni. En ole ollut täysillä mukana edustajuudessa enää yliopiston alettua (eli lähes kolmeen vuoteen). Olen ainoastaan tilaillut silloin tällöin itselleni, äidilleni tai mummolleni jotain yksittäisiä tuotteita. Oriflame-edustajilla on nykyään 10 euron vuosimaksu, mikä ei sinänsä ole paljoa, mutta en koe järkeväksi maksaa sitä, jos en tee kuin pari tilausta vuodessa, jos sitäkään. Liityin edustajaksi yläasteaikaisen koulukaverini Katariinan (joka muuten pitää blogia Katariinan kamarissa) innostamana syksyllä 2014. Olen saanut Oriflamen kautta muutamia tuttuja ja parhaana muistona pidän Oriflamen Wellness Walk -ulkoilutapahtumaa, jota vietimme pari kesää sitten. Suunnistimme Katariinan kanssa ympäri Ainolanpuistoa ja olihan meillä hauskaa! On kuitenkin tullut minun aikani jättää Oriflame taakse.

Vuosikatsaus 2018

Tapanani on ollut tehdä tänne blogiin vuosikatsaus, jossa tarkastelen vuoden jokaisen kuluneen kuukauden tapahtumia. Olen kirjoittanut tällaisia vuosikatsauksia joka vuosi vuodesta 2011, ainoastaan viime vuosi jäi väliin bloggaustauon vuoksi. Myös tämän vuoden katsaus meinasi jäädä väliin, mutta näin vuoden viimeisenä päivänä iski yllättäen kirjoitusinto. Miksi siis jättää tilaisuus käyttämättä.

Kaikkien aiempien vuosien postauksia ei ole enää mahdollista lukea, sillä olen piilottanut blogit, joissa ne ovat. Kaksi edellistä vuosikatsausta voi kuitenkin lukea näistä linkeistä: 2016 ja 2015.

Facebook ei ilmoittanut minulle paljonko sain vuoden aikana uusia kavereita. Ehkä se protestoi sitä, että poistin yli 100 vanhaa kaveria konmarituksen yhteydessä. Tiedän kuitenkin, että tämän vuoden uudet Facebook-kaverit koostuvat lähinnä uusista fukseista, kesällä vietettyjen kaverin polttarien porukasta ja ihmisistä, joihin olen tutustunut Topin kautta.

Blogin puolella vuosi on ollut hiljainen, sillä olen kirjoittanut vain viisi postausta. Sen sijaan Instagramin puolella olen ollut hyvinkin aktiivinen. Minut löytää Instagramista nimimerkillä sonyahilu.

T A M M I K U U

Vuoden vaihtumista juhlistimme minun luonani Venlan ja Sohvin kanssa. Meillä oli köyhän miehen ilotulitteita eli tähtisadetikkuja. Juhlistin 24-vuotissynttäreitäni etukäteen tilaamalla itselleni meikkejä. Ihastelin talvista Oulua. Juhlimme kaveriporukalla synttäreitäni, kiitos vielä kaikille, jotka olitte paikalla! Sain isosiskoltani lahjaksi Beatrix Potterin satukirjan, jota olin salaa ihaillut kaupassa. Ostin Facebook-kirppikseltä keräilemiäni ruusulautasia, vielä tarvitsisin lisää syviä samanmoisia. Kuun lopussa juhlimme Suman hallituksen vaihtumista ja minusta tuli virallisesti Sumanismin päätoimittaja.

H E L M I K U U

Kävin Turussa juhlimassa Ellin synttäreitä ja tupareita. Siitä kirjoitin postauksenkin, joka löytyy täältä. Valon lisääntyessä myös bloggausintoni palaili vähitellen. Vilma lähti Prahaan vaihtoon. Vietin perus opiskelijaelämää juhlien ja jopa jonkin verran opiskellen. Kävin tallilla katsomassa Meerin ja Millan tuntia ja samalla vähän turpaterapiassa. Ainakin neljä pikkuserkkua tanssi wanhat. Luin tenttiin, söin sunnuntaisin aamupalaa pitkän kaavan mukaan ja katsoin Jane Austenin elokuvia. Aloitin Osykin villasukkahaasteen. Juhlimme Miikan 30-vuotissynttäreitä.

M A A L I S K U U

Käytiin after ski -poikkareissa. Suunnittelin tulevaa kesää ja kirjoitin aiheesta postauksen. Olin hiihtoloman vanhempien kanssa Ylläksellä. Käytiin äidin ja sen kahden serkun ja yhden muun kanssa katsomassa Suvi Teräsniskaa. Käytiin äidin kanssa Konijänkän kotieläinpihalla. Mun Lake District -teemainen paketti saapui, samoin paketti Jane Austen Centren lahjatavarapuodista. Käytiin pelailemassa Kiima Gamesissa biljardia. Konmaritin mun kosmetiikkoja. Tilasin muutaman pokkarin Adlibriksen alennusmyynneistä. Käytiin Tampereella Osmaamassa ihan antaumuksella. Juhlittiin Empun kandiutumista ja Meerin synttäreitä munajuhlien merkeissä. Loppukuusta olin yhtä hymyä.

H U H T I K U U

Huhtikuun ensimmäinen päivä Topi täytti 27 vuotta. Seuraavana päivänä oli meidän ensitreffit. Sain tulppaaneja Jenni-serkulta ja äidiltä. Tutustuin Naomi-kisseen. Mun mustat housut repes haaroista, niin ostin sitten uudet. Olin innoissani keväästä ja lähestyvästä vapusta. Vappu alkoi ja kesti sen kaksi viikkoa. Tuona aikana sitsattiin, suunnistettiin, wesibusseiltiin, ympäri(päissään)ajettiin ja hengattiin muuten vain sumalaisten kanssa.

T O U K O K U U

Vietin aikaa Topin ja Naomin kanssa. Kevätsiivosin koko huushollin. Nautin lämpimistä alkukesän päivistä ja lainasin vuorotellen Topin ja Emilian parvekkeita. Aloitin lukemaan toista Konmari-kirjaa. Ostin ruukkuruusun ja poseerasin sen kanssa. Sain nimipäivälahjaksi Topilta tosi-super-sieviä kukkia, jotka kerkes vähän nuutua ku en kerennyt olla niitä hoitamassa. Kävin Venlan kanssa Haaparannalla Ikeassa ja ekaa kertaa myös Rustassa, jossa sekosin totaalisesti. Siitä tuli yks mun lempikaupoista.

K E S Ä K U U

Käytiin Topin kanssa Koitelissa Hese-piknikillä. Kesäkuu oli yhtä juhlaa! Käytiin juhlimassa ylioppilaaksi valmistunutta pikkuserkkuani Veeraa ja terveydenhoitajaksi valmistunutta Jenniä. Pääsin Topin aveciksi Oonan ja Danielin häihin. Käytiin kävelylenkeillä. Shoppailin kotijuttuja ja Siru Collectionin korvakorut. Siivosin taas vaatekaappia. Käytiin Olgan, Irinan ja heidän serkkunsa kanssa Suomen Tivolissa. Juhannuksen vietin mökillä vanhempieni ja isovanhempieni kanssa ja kirjoitin siitä postauksen. Sain Osykin kirjoneulesukat valmiiksi, tosin niiden kantapäästä tuli liian iso alkuperäisellä ohjeella.

H E I N Ä K U U

Katsoin Jane Austenin elokuvia. Neuloin villatakkia. Käytiin Topin kanssa Ranuan eläinpuistossa. Suunnittelin alkovin sisustuksen uudistamista. Ostin lankakorin. Käytiin Topin kanssa Haaparannalla ostoksilla, Helsingissä moikkaamassa Topin siskoa ja Haminassa Jenni-serkkuni rippijuhlissa. Juhlistin Jane Austenin kuoleman 201-vuotispäivää neulomalla isoäidinnneliöpeittoa ja katsomalla lisää Jane Austenin elokuvia. Ostin torista kauan haaveilemani nojatuolin! Kävin Helsingissä isosiskon luona.

E L O K U U

Juhlittiin Jossun 30-vuotissynttäreitä. Ilmoittauduin kursseille ja nautin iltapäiväteetä pannukakkujen kera. Juhlittiin Piriannan polttareita ja synttäreitä Helsingissä mm. käymällä Scandinavian Music Groupin keikalla Allas Sea Poolilla. Käytiin Venlan ja Emilian kanssa ekaa kertaa yhdessä ulkomailla eli Haaparannalla.

Sain kesän aikana ekaa kertaa luettua loput Harry Potterit ja katsottua kuusi ekaa Star Warsia.

S Y Y S K U U

Sain villatakin valmiiksi. Opiskelu jatkui. Uudet fuksit tulivat. Syysrymyiltiin ja rastivahteiltiin. Nautin sunnuntaiaamupalaa. Sain taas yhdet villasukat valmiiksi. Etsin kandi-inspiraatiota. Sairastelin vähän. Käytiin äidin ja Jennin kanssa teatterissa katsomassa My Fair Lady.

L O K A K U U

Stressienkeli saapui luokseni samalla kun syysflunssa alkoi poistua. Kandi iski urakalla päälle. Aloin syömään aamupalaa myös muulloin kuin viikonloppuisin. Käytiin äidin kanssa Kiviharjun hautausmaalla etsimässä sukulaisten hautoja. Siivosin taas mun vaatekaappia ja Marie Kondo tykkäs mun Instagram-kuvasta ensimmäistä kertaa! Kävin Suman, Verban ja Communican järjestämissä Horror Halloween -bileissä.

M A R R A S K U U

Käytiin hallituksen virkistäytymisessä Sonkkumökillä. Leivoin joulun ensimmäiset piparit ja join ensimmäiset glögit. Musta otettiin kuva mun lemppari Humus-mukin kanssa. Olin mukana järjestämässä Osmaa, joten osmattiin sitten yksi kokonainen viikonloppu marraskuussa. Tilasin uuden kalenterin ensi vuodelle. Tein kandia ja stressasin sen takia.

J O U L U K U U

Leikkasin itse etuhiukset. Koristelin kodin joulukuntoon. Tein kandia. Juhlittiin itsenäisyyspäivää Venlan ja Emilian kanssa. Puurojuhlasitsattiin. Tilasin itselleni Jane Austen Centren lahjatavarapuodista paketillisen tavaraa joululahjaksi. Juhlittiin papan 80-vuotissynttäreitä. Olin ekaa kertaa joulun pois vanhempien luota, kun vietettiin joulu Topin vanhemmilla. Jouluruokaähky on vahvasti läsnä. Käytiin vielä nopea reissu Haaparannalla poikien kanssa ja ostin sieltä itselleni vihdoista viimein työtuolin!

Kohta olen lähdössä Jennille juhlistamaan vuoden vaihtumista. Toivottavasti ensi vuodesta tulee vähemmän stressaava, mutta muuten vähintään yhtä mukava kuin tästä vuodesta!

Alkovi – ideointia ja haaveilua tulevasta sisustuksesta

Kun miettii alkovillisen yksiön sisustusta perinteisestä näkökulmasta, yleensä alkoviin laitetaan sänky. Minun tapauksessani näin ei kuitenkaan käynyt, sillä sänkyni on täsmälleen saman levyinen kuin alkovi (160 cm). Sänky olisi periaatteessa mahtunut alkoviin juuri ja juuri, mutta yksi pistorasioista olisi pitänyt poistaa tai sänkyä korottaa yli 30 senttimetrin korkeuteen, joten jätin homman tekemättä. Sen sijaan olen jopa nauttinut alkovini sisustamisesta, sillä se on kuin toinen erillinen huone.

Alkovi on kokenut muutoksen jos toisenkin tämän lähes puolentoista vuoden aikana kun olen tässä asunnossa asunut, se on ollut laittautumistila, työhuone ja jopa kerran makuuhuone (sänkyni koostuu kahdesta 80 cm sängystä, joten nostin toisen niistä pystyyn ja nukuin vain toisella). Tällä hetkellä sen voisi sanoa olevan työhuone, vaikka kutsunkin sitä välillä myös kirjastokseni. Alla olevassa kuvassa alkovin tämän hetken tilanne siivoamattomana ja kaunistelemattomana.

Tarkoituksenani olisi siis rahatilanteen salliessa panostaa seuraavaksi tämän tilan sisustukseen. Haaveissani olisi ostaa muutama uusi huonekalu, mutta lisäksi hyödynnän jo olemassa olevia. Ensimmäisenä ostoslistalla on selkänojallinen tuoli, sillä asunnossani ei ole ainuttakaan sellaista, ja selkäni kärsii kun joudun jatkuvasti tekemään asioita jakkaroilla tai sängyllä istuen.

Kuten kuvasta näkyy, meikkipöytäni ylettyy osaksi alkovin puolelle. Meikkipöydän vieressä on aiemmin tuunaamani kirpputorilta ostettu puhelinpöytä, joka minun olisi tarkoitus myydä jossain vaiheessa. En ole vieläkään saanut aikaiseksi vaihdettua istuimen kangasta, eikä minulla ole pöydälle käyttöä sitten kun olen saanut ostettua sen tilalle hyödyllisempiä huonekaluja.

Alkovin päädyssä on kirjahylly, jonka minä ja äiti löysimme kirpputorilta huokeaan hintaan. Se ajaa hyvin asiansa, joten jätän sen mieluusti alkoviin – tosin se varmaankin vaihtaa paikkaa sitten kun pääsen rymsteeraamaan. Järjestin sen tavarat aika vasta käydessäni niitä läpi, mutta en ole tyytyväinen aikaansaannokseeni, joten se pääsee jossain vaiheessa uudelleen järjestettäväksi.

Kirjahyllyä vasten nojaa Ylpeys ja ennakkoluulo -teemainen taulu, joka ei ole koskaan vielä päässyt seinälle, enkä tiedä pääseekö tässä asunnossa. En uskalla kiinnittää mitään pysyvää seiniin, sillä vaihdan mieltäni sisustuksen suhteen niin usein. Jonkinlainen taulukisko olisi kätevä esimerkiksi alkovin päätyseinään, mutta en ole semmoisia vielä sen paremmin tutkinut.

Työpöytänäni toimii Jyskin Auning, jonka ostin käytettynä haaveiltuani siitä ensin tovin. Hyvällä tuurilla kyseinen pöytä sattui olemaan myynnissä suhteellisen huokeaan hintaan hyvin lähellä lapsuudenkotiani, joten kävimme vanhempieni kanssa ostamassa minulle sen. Vähän aikaa sitten tuunasin pöytää vielä vähän marmorikuvioisella DC-fixillä, enkä ole katunut päätöstäni. Kirjahyllyn lisäksi myös työpöytä jää alkoviin. Työpöydän takana on vielä pieni pöytä, jonka päällä pidän tulostintani (ja näköjään vaikka mitä muuta epämääräistä tavaraa).

Mitä sitten haluan muuttaa alkovissa? Tein jonkinlaisen haavekartan ystäväni Paintin avustuksella. Näitä karttoja on mielestäni hauska tehdä, sillä ne selkeyttävät ajatuksia ja niiden avulla voi katsoa sopivatko huonekalut yhteen.

Jakkaran tilalle haluan selkänojallisen tuolin, kuten aiemmin mainitsinkin. Olen ihastellut kauan noita Jyskin STENLILLE-nimisiä ruokapöydän tuoleja, mutta törmäsin myös Ikean sivuilla tällaiseen LÅNGFJÄLL-työtuoliin, jota kävin viime Ikea-reissulla koeistumassa. Pidän tästä työtuolista, koska se on erilainen verrattuna perinteisiin pyöriviin työtuoleihin, mutta en ole aivan varma pidänkö sen muovisista yksityiskohdista. Istuimen kangas on sen sijaan ihana. Työtuolini kriteereissä ei ole pyöriviä renkaita, joten sen vuoksi tuo Jyskin tuolikin olisi oikein hyvä vaihtoehto. Lisäksi pidän Jyskin tuolista senkin vuoksi, että se on silloin tällöin alennuksessa (noin 70 euron hintaan), eikä näin ollen veisi minua vararikkoon. Ja rakastan sen maalaisromanttista tyyliä.

Sen lisäksi jo pitkäaikaisena haaveenani ollut mintunvihreä Ikean STRANDMON-nojatuoli olisi erittäinkin tervetullut asuntooni. Ihastuin siihen ensimmäisen kerran kun olin juuri aloittanut yliopiston (syksyllä 2016) ja kävimme parin kaverini kanssa Ikeassa. Olen miettinyt eri värivaihtoehtoja tummanvihreästä vaaleanharmaaseen, mutta aina todennut mintunvihreän olevan se oikea. En kuitenkaan ihan hirveästi tykkää nojatuolin alkuperäisistä jaloista (vaaleaa puuta), joten haaveissa olisi joko ostaa nuo mustat, jotka hienosti Paintilla asensin jo paikoilleen (heh), tai sitten tuunata noista alkuperäisistä kivemmat joko maalaamalla tai hiomalla ja lakkaamalla. Luultavasti tuunaaminen tulee halvemmaksi, sillä jostain syystä nuo vaihtojalat maksavat parikymppiä KAPPALE?! Toisen mallin nojatuolin vaihtojalat ovat neljä kappaletta yhteensä parikymppiä. Nojatuolin hinta on nyt myös pudonnut pysyvästi 249 eurosta 199 euroon, mikä piristää mieltäni kovin.

Nojatuolin kaveriksi löysin Jyskistä tuollaisen kivan mahalipastomaisen DALL-yöpöydän, johon on kiva laskea teekuppi samalla kun istuu nojatuolissa neulomassa (haaveilin tästä istuessani nojatuolia astetta epämukavammalla puhelinpöydän tuolilla neulomassa). Yleensä olen ollut valkoisten tai muuten vaaleiden huonekalujen ystävä, mutta jokin tässä yöpöydässä iski minuun ja rajusti. Tason vaalea puu ei myöskään häiritse – päin vastoin – sillä se on erisävyinen vaalea kuin esimerkiksi nojatuolin alkuperäisten jalkojen sävy. Yöpöydän vetolaatikoiden kahvat ovat melko samanlaiset kuin asunnossani olevissa Laitalan huonekaluissa, joten plussaa siitäkin! Yöpöytä on myös silloin tällöin alennuksessa 40 euron hintaan (normaalihinta 99 euroa), joten pitänee muistaa hyödyntää tarjous silloin kun se on voimassa.

Lukulampuksi suunnittelin jotain tuollaista Ikean RANARP-valaisimen tyylistä lattiavalaisinta, jossa on vähän vanhan ajan tuntua. Tykkään valaisimen mustasta väristä ja kullanvärisistä yksityiskohdista, eikä hintakaan ole päätä huimaava.

* * *

Haaveilemani sisustus saattaa tuntua hieman sekalaiselta, mutta sellainen tyylini on ollut aina. Pienillä yksityiskohdilla huonekalut saa kuitenkin kivasti sovitettua yhteen. Tärkeimpänä olen aina pitänyt sisustuksessani sitä, että itse tykkään olla kotona. En tykkää mennä täysin muodin mukana, vaikka välillä innostunkin muotivirtauksista ja itselleni uusista asioista. Tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa, mutta ihaninta omassa sisustuksessa on se, kuinka paljon iloa se tuottaa. Sitten kun joku asia tai huonekalu ei enää tuota niin paljon iloa kuin haluaisi, on aika laittaa se kiertoon. Tai näin ainakin on itselleni oikein.

Haavekartan kuvat: Jysk STENLILLE-tuoli, Jysk DALL-yöpöytä, Jysk AUNING-työpöytä (ei myydä enää), Ikea STRANDMON-nojatuoli, Ikea STRANDMON-vaihtojalat, Ikea LÅNGFJÄLL-työtuoli, Ikea RANARP-valaisin, Ikea GERSBY-kirjahylly.

Juhannus mökillä

Juhannus kului rauhallisissa merkeissä mökkeillessä vanhempieni ja isovanhempieni kanssa. Syötiin perjantaina isovanhempien mökillä, mutta muuten oltiin enimmäkseen meidän mökillä. Kokko saatiin poltettua perjantaina, vaikka sääolosuhteet meinasivat uhata sen sytyttämistä. Lauantaina siivottiin ladosta lisää tavaraa, joten iskä poltti toisen kokon vielä lauantainakin minun ja äidin saunoessa isovanhempien mökillä.

Perjantaina revin vihdoin loput pölykapselit irti saunan seinistä, seuranani vesisade ja miljoona sääskeä. Tai oikeastaan revin vain ne, jotka näkyvät pihamaalle, sillä saunan takapuolella on vielä lisää. Saimme käytyä myös etukammarin tavarat suurimmaksi osin läpi, jonkin verran takkahuoneen kirjahyllyn tavaroita sekä eteisen lipaston laatikot. Asensimme myös uudet isovanhemmilta saadut rullaverhot tuvan ikkunoihin, jotka äiti pesi tänä aamuna. Äiti ja iskä myös siivosivat vähän kuistia.

Mökin remontti ja siivous todennäköisesti jatkuu vasta heinäkuussa kun saadaan äidin kanssa aikataulut sovitettua yhteen. Meillä ei onneksi ole mitään suuria tavoitteita mökin suhteen tälle kesälle, vaikka suuria suunnitelmia minulla keväällä vielä olikin. Nyt vain haluan keskittyä nauttimaan kesästä (ja ehkä siinä sivulla saada jotain aikaiseksikin).

DIY: Marmorikuvioinen läppäri ja muuta mukavaa

Sain viime yönä pitkästä aikaa jonkin muun inspiraatiopuuskan kuin tavaroiden järjestämisen tai läpikäymisen, mitä olen harrastanut tässä aktiivisesti parin viikon ajan. Tästä taitaa tulla jo perinne, että innostun kesän tullen DC-fixaamaan asioita. DC-fix on siis värillistä kontaktia, jolla on kätevää päällystää esimerkiksi lommoutuneita huonekaluja tai uudistaa muuten tavaroita pienellä budjetilla.

Käväisin äidin kanssa ostamassa K-Raudasta pari rullaa samaa marmorikuvioista DC-fixiä, jota käytin viime kesänäkin jakkaran muodonmuutoksessa ja muutaman muunkin asian muokkauksessa. Suunnitelmissa oli tällä kertaa kohentaa läppärin ulkonäköä.

Aloitin urakan irrottamalla repsottavat ruusutarrat, joilla olin hienosti yrittänyt aiemmin peittää pinttymiä ja lommoja valkoisesta Asus ZenBook UX305 -läppäristäni. Ne olivat ideana ihan hyvä, mutta niiden laittamisen jälkeen läppäriin on tullut uusia jälkiä, jotka kaipaisivat myös peittämistä. Tarrat eivät myöskään pysyneet hirveän kauan nättinä, sillä ne alkoivat kuljetuksen takia repeillä reunoilta.

Tässä kuva alastomasta läppäristä, jonka pyyhin puhtaaksi kostealla paperilla ja kuivasin myös. Naarmuja ei kuvasta erota, mutta nuo tummat jäljet ovat pinttyneet melko tiukasti kiinni. Varmaan ne saisi pois jollain ihmeaineella (esimerkiksi kynsilakanpoistoaineella), mutta en ole kokeillut.

Tämän jälkeen mittasin DC-fixistä sopivan kokoisen palan, piirsin läppärin avulla ääriviivat ja leikkasin sitten palan irti. En leikannut sitä täydellisesti läppärin mittoja mukaillen, sillä se on helpompi laittaa paikoilleen kun se on vähän isompi kuin lopullinen koko.

Sitten aloin laittamaan kontaktia paikoilleen. Pidin huolta, että lyhyt ja pitkä sivu menivät molemmat suoraan, jotta kontakti ei lähtisi heittelemään. Apuna ilmakuplien välttämisessä käytin tällä kertaa Veikkauksen korttia, joka on muuten tosi sievän värinen (ja jota en ole muuhun edes käyttänyt).

Tämän jälkeen aloin mattoveitsen avulla poistamaan ylimääräisiä kontaktireunoja.

Vanhemmiltani löytynyt mattoveitsi oli kokenut hieman kovia, mutta hyvin silläkin sai katkottua ylimääräiset reunat pois.

Lopullinen tuotos näyttää tältä. Kuten huomata saattaa, Asuksen merkki erottuu vielä läpi marmorista. En kuitenkaan alkanut yrittää tuoda sitä esille, sillä oikeastaan pidän enemmän siitä tällaisena. Tuolla mattoveitsellä se olisi myös ollut ihan liian hermoja raastavaa, joten jätin homman sikseen.

Siistiä jälkeä, etten sanoisi! Olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän pikku projektiin. Niinkin tyytyväinen, että aloin etsimään seuraavia kontaktointikohteita.

K-Raudassa oli heti sisäänpääsyn vieressä kaikkia ihania sisustusjuttuja. Mukaan lähti muun muassa tällainen pieni puinen rasia, jonka kansi on ruusukultaiseksi maalattu, sisus on hempeän vaaleanpunainen ja muuten rasia on vaaleaa puuta. Heti tämän nähtyäni päätin, että tämä pääsee myös kontaktikäsittelyyn. Rasia on myös täydellisen kokoinen kahdelle rannekellolleni, joten myöhemmin, kun kotiin pääsen, se pääsee toimittamaan kellorasian virkaa.

Mittasin kontaktista sopivan palan rasialle ja asetin sen paikoilleen samalla tyylillä kuin aiemminkin.

Rasiasta tuli aivan älyttömän kiva!

Kontaktoinnit eivät suinkaan loppuneet siihen. Valittelin eilen poikaystävälleni, kuinka likainen kuori puhelimessani on, vaikka olin sen juuri pessyt. Päätin sitten kokeilla miltä marmorikuvioinen puhelimenkuori näyttäisi. Toteutin tämän samalla kaavalla kuin aiemmatkin jutut, tosin sormenjälkitunnistimen ja kameran linssin reiät oli hieman haastavaa tehdä, niin ne jäivät hieman rypyläisiksi. Olen kuitenkin tähänkin hyvin tyytyväinen. Mukavaa vaihtelua tylsään läpinäkyvään kuoreen.

Saa nähdä kuinka kauan nuo pysyvät puhelimessa ja läppärissä, mutta onneksi tämä muutos ei maksanut paljoa. Yksi pieni rulla DC-fixiä maksaa alle seitsemän euroa ja siitä jäi vielä paljon muihinkin projekteihin. Niistä lisää sitten myöhemmissä postauksissa.

Mökkiremonttia en ole vielä jatkanut, sillä edessä on vielä yksi tentti, Sanasto ja nimistö. Sen lisäksi odotan arvosanaa Kirjallisuudentutkimuksen perusteet 2 -kurssista. Pääsin läpi sen perusopintojen kurssin, josta puhuin viime postauksessa, sain siitä tentistä kylläkin vain 1, mutta se on läpi! Sen lisäksi sain Spekulatiivisen fiktion kurssista numeron 4, samoin kuin Fennistiikan teoriat ja metodit -kurssista! Näissä arvosteluna oli luentopäiväkirja ja/tai kotiessee, jotka ovat selkeästi minulle parempia oppimis- tai arviointitapoja kuin tentit.

Nyt kuitenkin palaan Sanaston ja nimistön pariin.

Suuria suunnitelmia

Joko saa puhua tulevasta kesästä? Onhan sentään jo maaliskuun kolmas. Laulussakin sanotaan maaliskuussa sulaa jää, jää, jää, joten suon itselleni tämän oikeuden mainita tulevan kesän suunnitelmiani. Vaikka suunnitelmat eivät aina toteudukaan, niitä voi aina tehdä ja yrittää toteuttaa.

En ole saanut lottovoittoa, joten reissaamisesta voin vain unelmoida. Ei minulla siihen olisi edes aikaa, sillä olen päättänyt hoitaa velvollisuudet alta pois. Velvollisuuksilla tarkoitan tekemättömiä tehtäviä, jotka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten, sekä niitä, jotka on pakko tehdä, jos aion pitäytyä suunnittelemassani tahdissa.

En ole hakenut kesätöitä, enkä aio. Tulevana kesänä ajattelin opiskella. Tajusin käydessäni juttelemassa erään opettajan kanssa hylätystä tentistäni, että jos en saa tiettyjä kursseja suoritetuksi syyskuun alkuun mennessä, en saa alkaa tekemään kandiani. Tämä tarkoittaa siis sitä, että minulla tulee olla suomen kielen perus- ja aineopinnot (kielikonsulttikurssia lukuun ottamatta) suoritettuina kesän loppuun mennessä.

Tällä hetkellä arvosana puuttuu yhdestä perusopintoihin kuuluvasta kurssista, sekä kolmesta aineopintojen kurssista, joista tosin yksi alkaa vasta tässä loman jälkeen. Tilanteeni ei siis ole äärimmäisen huono, ja onnekseni kaikista näistä ei puutu koko kurssin suoritus, vaan osasta vain tentti. Vielä on siis toivoa.

Kun olen saanut kurssit suoritettua, aion hoitaa velvollisuus numero kakkosen, nimittäin saattaa mökin sisäremontin loppuun. Ai mitä, eikö se olekaan vielä valmis? Mikä muuten olikaan tilanne, johon viimeksi jäätiin? Noh, sen lisäksi, että mökillä hallitsee tällä hetkellä vielä pienoinen kaaos tavaroiden etsiessä paikkojaan, sieltä puuttuvat listat. Sekä lattiat, katot, ovenpielet että peräkammarin ikkuna kaipaavat listoja. Tekstiilit on myöskin vielä uusimatta, eli pitänee lähteä verhokaupoille.

Suunnittelin kaiken lisäksi käyväni läpi kaikki tavarat vielä kertaalleen, koska mökillä on aina jotain pois laitettavaa. Tarvitsen urakkaan kuitenkin avuksi äitiäni, koska tavarat eivät ole pelkästään minun, joten täytyy taas katsoa miten aikataulumme sopivat yhteen. Osan voin toki tehdä yksinkin. Yllä olevassa kuvassa on keittiön tilanne nyt, siitä en olekaan tainnut edes päivittää kuvaa ollenkaan tänne blogin puolelle.

Mökillä pitäisi myös aloitella piharemonttia, mitä olen suunnitellut jo sen verran, että silloin pari kesää sitten (kai? aika menee niin nopeaa, etten pysy mukana) merkkasin puut, jotka pitää kaataa. Noh, ne on yhä kaatamatta. Lisäksi rakennusten ulkoremontit tulisi aloittaa, mutta taidan suosiolla olla suunnittelematta sitä vielä liikaa, koska siihen tarvitaan aikaa.

Mökin sauna tiputtelee pölykapseleita samaan tahtiin kuin puut syksyllä lehtiä, joten toivon mukaan nuo kaikki kapselit ovat kadonneet seuraavalla kerralla kun menen mökille. Ellei, hävitän ne itse. Lisäksi istutuksia tulisi parantaa ja uutta multaa tuoda pihaan, sekä tehdä jotain pihakivetykselle ja puutarhakeinuille. Tekemistä siis riittää. Onneksi jollain tapaa nautin siitä.