Vuosikatsaus 2016

Jälleen päästään pitkän perinteen postaukseen, eli vuosikatsaukseen. Mikäli haluat lukea edelliset, löydät ne näistä linkeistä:
- Vuosikatsaus 2011 (osa kuvista puuttuu)
- Vuosikatsaus 2012: osa 1, osa 2 ja osa 3
- Vuosikatsaus 2013
- Vuosikatsaus 2014
- Vuosikatsaus 2015.

Facebook-faktaa: sain 69 uutta Facebook-kaveria.

2016, what a year. Kohtelit minua hyvinkin erilailla kuin ennen. Sain vihdoin aikaiseksi asioita, joita olen suunnitellut jo useamman vuoden. Osaa niistä en ala edes täällä mainitsemaan, mutta esimerkiksi suomen kielen opinnot kävivät mielessäni jo lukiossa. Silloin ne eivät kuitenkaan olleet ajankohtaisia.

Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta olen muuttunut vuoden aikana paljon. Olen huomannut itsessäni piirteitä, joiden olemassaoloa en ollut huomannut aiemmin, lienevätkö ne edes olleet olemassa ennen tätä vuotta. Olen tullut sosiaalisemmaksi, en panikoi jokaista pientä esiintymistilannetta ja haluan edistää asioiden tapahtumista. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että minulla ei olisi tullut pieneen mieleenikään esimerkiksi vielä lukiossa ollessani ruveta mukaan mihinkään hallitustoimintaan tai ylipäätään tutustua niin nopeasti niin moneen ihmiseen kuin olen tämän vuoden aikana tutustunut.

Haluankin nyt kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet mukana tässä vuodessa kanssani. Haluan kiittää jokaista teistä, myös teitä, jotka vietitte aikaa kanssani vain päivän tai pari. Olette jokainen omalla osallanne edesauttaneet minua tulemaan tällaiseksi, kuin mikä tällä hetkellä olen.

Pitemmittä puheitta, kerratkaamme, mitä kaikkea vuosi 2016 on pitänyt sisällään.

Tammikuu

Uudenvuoden vietin Liisan ja Iikan kanssa meillä Carcassonnea pelaillen, jääkiekkoa katsoen, sekä autoajelulla käyden. Aloitin tammikuun alussa työharjoittelun Juvenes Printillä. Pikkuserkut hommasivat kissanpennun, Vilin. Värjäsin hiukset vaaleasta tummanpunaruskeaksi. Täytin 22 vuotta. Kävin "Tinder-treffeillä". Iskän läppäri meni rikki, joten se otti mun vanhan ja osti mulle uuden (logiikka). Yövyttiin äitin ja iskän kans Äänekoskella Hotelli Hirvessä, kun mentiin Tiialle muuttoavuksi Helsinkiin. Olin yötä Olgalla. Täytin Instagramia ruokakuvilla.

Helmikuu

 
Tehtiin äitin kanssa pitsaa, minkä päälle laitettiin rucolaa. Selailin vanhoja kuvia mun koneelta. Täytin Instagramia lisää ruokakuvilla. Ystävänpäivänä kävin Jennillä syömässä mutakakkua. Ostin uudet lasketteluhousut ja -lasit. Päätin hakea opiskelemaan yliopistoon suomen kieltä. Käytiin Unnan ja Jossun kanssa baarissa. Käytiin Mian kanssa luistelemassa (meikä ekkaa kertaa nelijään vuoteen!!). Hengasin Tuomon kans.

Minä: "Sitte ku se tullee uunista niin rucolaa..."
Äiti: "Rukkoillaan?"

---

Minä: "Huomasitteko muuten, et ulkona on lumienkelikeli?"

Maaliskuu

Käytiin Pyhällä laskemassa kavereitten kans. Käytiin myös Akin kanssa lumikenkäilemässä siellä. Hankin uuet lasit. Kävästiin mökillä porukoitten kanssa päiväseltään. Liisa oli käymässä Oulussa, joten hengattiin sen luona ja leikin sen isän koiruuden kanssa. Käytiin Unnan ja Jossun ja parin muun kanssa taas baarissa.

Huhtikuu

Kävästiin Nallikarissa ihailemassa taivasta ja jäistä merta. Käytiin äitin kanssa Haaparannalla. Shoppailin. Kirppistelin. Kuvasin mun Jane Austen -kokoelmaa. Juhlittiin Jennin ja Akin tupareita. Kuvasin lisää ruokaa mun Instagramiin. Sain vihdoin valmiiksi kuplaneulevillasukat, joista eka valmistu jo maaliskuussa 2015.

Toukokuu

Toukokuussa tapahtui paljon, selkeästi oli kevättä rinnassa. Huomasi, että kesä lähestyi. Oli energiaa, tein innoissani Oriflame-töitä ja työharjoittelutöitä. Deittailin. Vietin vappua poikien kanssa torilla ja loppuilta meni sitten Ainolassa ja autoajelulla. Porukoiden takapihalta kaadettiin puita. Ompelin ruusurepun, joka osoittautui hieman vaikeaksi (korjaus jossain kaukana edessäpäin). Käytiin potkimassa Tuomon kanssa jalkapalloa. Äitienpäivänä käytiin mökillä katsomassa mummoa ja pappaa. Sain tietää, että viimeinenkin näyttö sai arvosanaksi kiitettävä 3. Voitin kankaita blogiarvonnasta. Käytiin äitin kanssa Nallikarissa urheilemassa, minä rullaluistelin ja äiti hölkkäsi. Musta tuli kummitäti pohjanpystykorvatytölle nimeltä Halla.

Olin yhtenä päivänä töissä Oulurasteilla. Vaalensin taas kesän kunniaksi hiuksia raidoittamalla. Käytiin sekä Olgan mökillä Kiimingissä että Nean mökillä Pudasjärvellä. Käytiin Hennan kanssa Hingunniemessä moikkaamassa tuttuja ja heppoja. Kävin yksin Nallikarissa kävelemässä. Leivoin piparikierrepullia. Ostin uudet lenkkarit ja kävin useamminkin kävelyllä. Työharjoittelu loppui, ja matkustin Tampereelle moikkaamaan kavereita ja Ellaa sekä valmistumaan. Sain todistuksen lisäksi myös 1000 € stipendin.

Kesäkuu

Juhlittiin mun valmistumista, tein ite ekaa kertaa voileipäkakkua, otin vielä oikeen haasteen vastaan kunnolla ja tein vegaanisen version. Jatkettiin taas mökkiremonttia. Meni hermo deittailuun. Kuvasin mun ruokaa, tein soijalattea ekaa kertaa ja kävin kävelyllä Nallikarissa. Meri rauhottaa. Kannustin Espanjaa EM-kisoissa, mutta kusivat sitten koko homman. Värjäsin mun latvat pinkiksi. Oltiin Unnalla ja kuvasin sen kissoja. Leikin Hallan kanssa.

Treffattiin muutaman yläasteluokkalaisen kanssa. Vietettiin juhannusta Liisalla sen, Ellin ja Tuomon kanssa. Aloin lukemaan paria kirjaa, joita en koskaan saanut luettua loppuun, koska oli niin paljon muuta tekemistä kesällä. Ostin uuden kameran. Sain tietää, että oon saanut opiskelupaikan yliopistosta.

Heinäkuu

Kävin suunnistamassa Kainuun Rastiviikolla ekkaa kertaa varmaan viiteen vuoteen. Käytiin Tiian kanssa kiipeilemässä Oulun kiipeilykeskuksessa, ja myöhemmin Tiian, Akin ja Jennin kanssa Seikkailupuisto Korkeessa Helsingissä. Vallotettiin Emman ja Liisan kanssa Porvoo. Hengailin Helsingissä niin Tiian kuin Olgankin luona. Kävin Liisan ja Iikan luona Turussa. Allekirjotin vuokrasopparin tähän nykyseen asuntoon.

Päätin lähtä extempore päivän varotusajalla Olgan kanssa Oulusta Helsingin kautta Kosmos-festareille Ristiinaan. Tutustuin aivan mielettömän upeisiin ihmisiin siellä (poikaystäväni Sam on yksi heistä), nukuin sen viikonlopun aikana ehkä kaheksan tuntia, mikä oli saavutus, koska eräät ei nukkunu ku pari tuntia ja joku ei sitäkään. Sunnuntaina käytiin vielä Helsingissä baarissa, mutta lähin aikasemmin Olgalle nukkuun. Seuraavana päivänä ajoin koko matkan Helsingistä Ouluun ja Olga nukkua tirsotti vieressä. Kosmos-reissun jälkeen vietettiin Oriflamen Wellness-päivää Ainolanpuistossa ja oltiin Qstockin ulkopuolella.

Elokuu

Sain avaimet mun kämppään ja aloin heti sisustelemaan siellä. Käytiin Unnan ja Jossun kanssa autoajelulla mm. Nallikarissa, ja Akin ja Jennin kanssa Koitelissa kuvaamassa Hallaa. Tein jälleen reissun Helsinkiin. Tein uuden Instagram-käyttäjän, kun edellisessä tuli täyteen 666 kuvaa ja siellä oli tosiaan kaikki kuvat viimeisen kolmen vuoden ajalta.

Meillä oli sukukokous. Yliopisto-opiskelut alko. Robin täytti 18v. Käytiin Jennin kans shoppaileen. Syysrymyiltiin sumalaisten kanssa Johteenpookissa. Sam tuli käymään ekaa kertaa ikinä Oulussa ja pidin samana viikonloppuna tuparit. Kuvasin taas Instagramin täyteen ruokakuvia. Humanistien fuksi-ilta oli Teekkaritalolla.

Syyskuu

Tutustuin paremmin muihin sumalaisiin. Vietin muka suhtselvää syyskuuta. Oltiin Vulcanaliassa. Sisko piti läksiäiset Helsingissä kun se lähti työharjotteluun Nepaliin. Käytiin Alppipuistossa Valokarkeloissa. Oltiin fuksisuunnistuksessa ja voitettiin sumalaisista! Turskavoitto tuli! Jatkotki meni oikein hienosti. Leivoin omenapiirakan.

Käytiin Jennin kanssa käveleen mun lähihoodeilla ja tajusin, että meri on tosi lähellä mun kämppää. Jenni leikkas mun hiukset. Kummityttökin kävi kylässä. Sam tuli taas käymään Oulussa ja vietiin se raukka käymään Tinkessä. Kokeiltiin muitten sumalaisten haalareita. Käytiin Venlan kanssa mustavalkobileissä.

Lokakuu

Käytiin Jennin kanssa Kaarlessa ja seuraavana aamuna lähettiin Jennin ja Tuomon kanssa Haaparannalle. Sitseiltiin ekaa kertaa fuksisitsien merkeissä, ite tosin puolikuntosena ku olin ollu kipeenä ja yhä sillonki vähän, joten lähin aika aikasi kotiin. Käytiin Suman bileissä Kaarlessa. Oli ekat tentit. Matkustin syysloman alussa Helsinkiin. Julkistettiin meiän parisuhde Facebookissa ja Sam tarjos sushi-illallisen. Syysloman lopulla olin pari yötä Tampereella.

Marraskuu

Paljon koulujuttuja ja opiskelijabileitä. Käytiin äitin ja muutaman muun opettajan kanssa teatterissa kattomassa Valheet ja viettelijät. Olin sairaana. Kävin kampaajalla värjäämässä hiukset tummaksi ja leikkaamassa etuhiukset. Käytiin Jennien ja Annukan kanssa Escape roomissa. Suman sääntömääräisessä syyskokouksessa oltiin Venlan ja Emilian kanssa ainoita fukseja. Minut ja Venla valittiin tapahtumavastaaviksi ens hallituskaudelle ja Emilia valittiin rahastonhoitajaksi. Sam tuli Ouluun. Käytiin kattomassa Tierna-ajan joulunavaus Rotuaarilla ja valotaideteoksia torilla ja muualla keskustassa. Venla ja Laura piti pikkujoulut. Kuvattiin Sumanismin kansikuva.

Joulukuu

Lisää tenttejä. Menin Turkuun Jenni V:n kanssa Liisan ja Iikan tupari-pikkujoulu-synttäreille. Käytiin Turun linnassa. Siirryttiin Turusta Helsinkiin, Jenni Annukalle ja minä Samin luo. Ella täytti vuoden. Lisää tenttejä. Tarvin epätoivoisesti taukoa elämästä, oli niin paljon stressiä ja kiireitä. Oli Suman bileet Pataässässä. Loma alkoi (vihdoin ja viimein). Tilasin itelle aikaisia joululahjoja. Kävin Jennien kaa Zeppeliinissä ja Akikin liitty seuraan heti kun pääsi töistä. Liisa ja Iikka kävi mun luona pelaamassa korttia. Olga ja yks hänen kaverinsa olivat yökylässä mun luona. Jouluaaton aattona käytiin äidin ja isän kanssa Iissä moikkaan tätiä ja serkkua ja hautausmaalla sukulaisten haudalla.

* * *

Nyt onkin sitten aika rauhoittua joulun viettoon. En usko, että postaustahtini paranee yhtään ensi vuonna, sillä suunnitelmissani on yrittää panostaa opiskeluihin paljon enemmän kuin nyt kuluneena syyslukukautena. Itseasiassa luulen, että postaustahti vain hupenee. Siksi asetan nyt blogin tämän vuosikatsauksen myötä määräämättömän pituiselle tauolle. Mikäli mieleni tekee postata jotain, niin sitten postaan, mutta siihen asti pidän taukoa.

Ihanaa joulua ja uutta vuotta 2017! 

Best wishes, Sonja

Ellaa moikkaamassa + vauvan huopatossut

Kävin tuossa syyslomalla Helsingissä ja pitkästä aikaa myös Tampereella. Tampere-visiitillä vietin kaksi yötä kaverillani Lauralla, missä asuu Lauran ja hänen miesystävänsä Laurin lisäksi myös pikkuinen Ella-tyttö, josta olenkin maininnut täällä jo aiemmin. Ella on nyt jo vähän yli 10 kuukautta vanha, aika rientää niin nopeasti! Tuntuu, että ihan vastahan hän syntyi.

Olen tehnyt Ellalle parit tossut, viltin, pehmopupun ja housut, enkä tietystikään voinut olla tälläkään kertaa tekemättä jotain: virkkasin huopatossut! Niitä voi hyvin käyttää esimerkiksi vaunuillessa tai kun Ella nukkuu päiväunia vaunuissa, ovat varmasti lämpimät. Ehkä ensi kerralla saisin ommeltua jotain vaatetta, muutama Noshin kangas odottaa nimittäin ompelua. ;)

Tossujen kaava on Me piipertäjät -blogista. Käytin Novitan Joki-lankaa ja 4 mm virkkuukoukkua. Huovutin 40 asteessa valko-/kirjopesuohjelmalla ja linkous oli 600. Tossujen pohjan pituudesta tuli noin 11 cm, enemmän venyttämällä olisi toki saanut varmaan 12 cm, mutta en itse raaskinut niin paljon alkaa venyttelemään. Muistakaa muotoilla tossut vielä kun ovat märkiä! Tossut sopivat siis noin vuoden ikäiselle vauvalle, riippuu toki vauvan jalan koosta, kannattaa siis mittailla se.

P.S. Lähdimme Lauran kanssa perjantaina illalla moikkaamaan muutamaa ex-luokkakaveria ja sillä aikaa Ella oli istunut ensimmäistä kertaa itse! Harmittaa vähän Lauran puolesta, ettei hän voinut olla sitä näkemässä (Lauri onneksi nappasi kuvan tilanteesta), mutta toisaalta, ei sitä välttämättä olisi tapahtunut, ellei Laura olisi lähtenyt käymään muualla. Ei voi tietää. :)

P.P.S. On muuten niin sekavaa tekstiä taas, että aika painua pehkuihin. :D Kiitos majapaikasta vielä Lauralle ja Laurille, sekä ihanalle pikku Ellalle!

Valmiita kohtia kodista

Olen tässä yrittänyt sisustella tätä kotia pikku hiljaa asuttavan näköiseksi. Ainakin omalla kohdallani sisustus tuskin on koskaan täysin valmis, sillä keksin jatkuvasti uusia kivempia ideoita tai löydän ihanampia tavaroita edellisten tilalle.

On hyvin haasteellista kuvata kotia, sillä sen haluaisi esiintyvän täällä blogin puolella realistisena, muttei kuitenkaan sotkuisena. Karu totuus on kuitenkin, että täällä on jatkuvasti sotkuista, sillä en joko jaksa tai kerkeä siivota arjen keskellä. Ajattelin kuitenkin jakaa nyt muutamia otoksia, mitä olen kuvannut kun olen saanut jonkun paikan järjestykseen.

Olohuoneessa, television oikealla puolella, on pieni lipasto, minkä sain äidiltäni. Sen päälle pääsi Kärkkäiseltä ostettu karttapallo ja kaksi kirjan näköistä rasiaa. Lipaston alahyllyllä säilytän osaa kynttilöistäni.

Kirjahyllyn sain myös äidiltäni, samoin kuin suurimman osan kirjoistakin. Ylimmällä hyllyllä on pääosin romaaneja, sitten harrastuksiin liittyviä kirjoja, sekä pari vanhaa koulukirjaa (lukion äidinkielen kirja tosin puuttuu, siksi kirjat eivät ole järin suorassa). Toisiksi alimmalla hyllyllä on pelejä sekä hassuja hattuja, ja alimmalla hyllyllä on kaikki liian isot tai omituisen malliset kirjat, jotka vain pinosin sinne.

Kirjahyllyn vieressä lattialla on lehtikori ja sen vieressä olevassa korissa (joka on ostettu Kodin1:n loppuunmyynnistä) lankoja ja keskeneräisiä neuletöitä. Isoäidinneule-tilkkutäkin tein itse pari vuotta sitten. Kello on ostettu Ojan Raudasta. Kirjahyllyn päällä olevan taulun tein itse (kuvan tulostin koululla ja kehykset ostin Kärkkäiseltä, kuva on otettu Espanjassa 2013 ja siinä on Olga, minä ja Tiia), susikoriste on Ojan Raudasta, harmaat pienet tossut virkkasin itse, pienet norsut sain Olgalta tuliaiseksi ulkomailta ja tuikkukippo on ostettu aikoinaan Indiskasta.

Seinässä sattui olemaan kaksi naulaa valmiina, joten mietin kuumeisesti omistanko kahta samankaltaista taulua. Sitten muistin saaneeni mummultani (hänen kuolemastaan tuli muuten juuri kuluneeksi kolme vuotta) perinnöksi hänen ompelemansa saamelaistyyliset taulut ja ne sopivatkin tuohon oikein kivasti. Taulujen yläpuolelle ostin Prismasta pallovalot (24 palloa eikä hintaakaan ollut kuin noin 13€). Sohvatyynyjen päälliset tilasin Kiinasta Wishiltä (hintaa taisi olla 3-4€ per tyynyliina postikuluineen) ja Lappiaiheinen viltti on ostettu Ylläkseltä muutama vuosi sitten. Onhan tämä hieman sekametelisoppa, mutta pidän noista kaikista.

Makuuhuoneesta pidän ehkä eniten asunnossani. Tokihan sekin on vielä kesken, mutta silti se on eniten sitä sisustustyyliä mitä haluaisin koko asuntoni olevan. Tällä hetkellä on kuitenkin tyydyttävä väliaikaisratkaisuihin, sillä minulla ei ole varaa ostaa haluamaniani huonekaluja ja sisustusesineitä, eikä niitä ole edes niin helppo löytää. Kirpputorit ja tori.fi tulee tarkasteltua välillä läpi jos sattuisi löytymään halvalla jotain sopivaa. Seinällä ei ole vielä mitään, sillä en oikeastaan saisi tehdä enempää reikiä näihin seiniin, enkä ole keksinyt vielä edes mitä laittaisin siihen. Mietin kyllä jotain tarrakiinnityskoukkua, millä laittaisin vaikka unisiepparin toiselta seinältä tähän, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi tehtyä niin.

Mutta siis juu, sänky on 160cm leveä ja ostettu Kruunukalusteesta. Vaihdoin siihen kuitenkin juuri jalat Ikeasta ostamiini, nyt en tosin ottanut niistä kuvaa, mutta ne ovat NÄMÄ. Sängynpeite on Ikean INDIRA, yöpöydät Ikean NESNA ja toisella yöpöydällä oleva lamppu on ostettu Bauhausista pari vuotta sitten (eikä niitä niin ollen ole enää, haluaisin tuolle toiselle kaverin). Ruusutyynynpäällinen on itse ompelemani. Sänky kaipaa lisää koristetyynyjä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Sängyn päällä oleva tilkkutäkki on Jyskistä ostettu päiväpeite yhden hengen sänkyyn. Sängyn päässä olevan penkin löysin myös Jyskistä ja ostin sen kun se oli alennuksessa. Rakkautta ensisilmäyksellä. Kattolampun ostopaikkaa en valitettavasti muista, se on ollut minulla jo useita vuosia. Lattialla olevat teko-lampaantaljat (molemmin puolin sänkyä) ovat Ikeasta myös.

Sängyn vastakkaisella seinällä on liukuovi, mitä koristavat postikortit mitä olen saanut kavereiltani ja sukulaisiltani heidän käydessään ulkomailla. Peili on Jyskistä (ostin tarjouksesta 35€:lla, ovh yli 100€ ja tämä tarjous toistuu silloin tällöin. Peiliä löytyy myös ainakin hopeisena) ja tykkään siitäkin ihan älyttömästi! Matto on Sotkasta, siitäkin sain muistaakseni 40% alennusta kun sattui olemaan melkein kaikki matot tarjouksessa.

Mulla on uusi koti!

En olekaan vielä tänne blogin puolelle maininnut, että sain asunnon, enkä myöskään, että olen jo muuttanut tänne. Asunto on PSOASin "perheasunto" eli kaksio. Ihan yksin minä täällä kuitenkin asustelen, yhden hengen perheenä. :D Neliöitä on 54,5 ja lisäksi pikkuinen piha, missä on omenapuu, pari pensasta, ylikasvanut nurmikko ja hillittömästi erilaisia kukkia ja muita kasveja. En ole jaksanut pihalle tehdä vielä yhtään mitään kun on mennyt aikaa itse asunnon sisustuksessa ja ylipäätään muuttamisessa ja tavaroiden järjestelyssä. Kävin myöskin tuossa vähän reissaamassa etelässä, niin oli vähän taukoa kotijutuista.

Sitten kun olen saanut kaikki loput huonekalut hommattua ja loputkin tavarat paikoilleen, voisin vähän tarkemmin esitellä tätä mun uutta kotia, mutta nyt laitan tähän vain muutamia kuvia, jotka löytyvät jo instagram-tililtäni. Kuvien laatu on hieman kaameaa jostain syystä, mutta kestäkäämme se tämän kerran.

Nimesin purkkeja. Dymo kohokirjoitin on Clas Ohlsonilta.

Kettu-pannunalunen on Miiko Designia, ostin Porvoon reissulta Design Delistä.

Kaikki maljakkona toimivan vanhan salsa-purkin kukat on poimittu omalta pihalta!

Äidin tekemää mustikkapiirakkaa kirpparilta löytämältäni Royal Stafford -ruusulautaselta.

Aamupalahetki ja makuuhuoneen nurkkaus.

Totoron kanssa istuskeltiin uudella matolla, joka löydettiin Sotkasta. Sattuipa sopivasti myös -40% tarjous kaikista matoista kohdalle.

Enää viikko koulun alkuun! Mielelläni olisin jatkanut lomailua vielä pidempään, mutta toisaalta oon kyllä ihan innoissani menossa kouluun. Ootan myöskin innolla alkavaa syksyä, vaikkakin tällekin vuodelle on luvattu intiaanikesää, että ei siitä syksystä pääse nauttimaan vielä hetkeen.

Pitäisi käydä kiertelemässä vähän kierrätyskeskuksia ja kirppareita, joskos löytyisi joku kiva kirjahylly. Ikea-reissu on kyllä edessä jossain vaiheessa, mutta olisi silti kiva löytää kirjahylly jostain muualta. Tälle lomalle on tiedossa vielä sukukokous, jonne päätettiin siskon kanssa molemmat mennä.

Vihan karkotus

Oon välillä jopa tiedostamattani vihannut monia asioita. Viha on kyllä ehkä vähän turhan kova sana käytettäväksi, pitäisi varmaan sanoa ennemmin, että en pidä jostain. On asioita, joihin olen vain niin kyllästynyt, että olen alkanut vihaamaan niitä, tai siis olen rupenut olemaan pitämättä niistä. Osa näistä on peräisin lapsuudesta, olen vain kehittänyt elämän aikana vihan niitä kohtaan ja vasta nyt alkuaikuisajalla (onko tämä edes sana?) olen alkanut miettimään, eikö kannattaisi jo hellittää. Olen alkanut harjoittaa jonkinlaista siedätyshoitoa, jotta pääsisin yli näistä vihan tunteista, joita erinäiset substanssit aiheuttavat.

Millaiset jutut sitten aiheuttavat minulle tätä vihan tunnetta? Pienenä vihasin pitsaa, eli toisin sanoen en pitänyt siitä. Mitä luultavamminkin olin vain kehittänyt mielessäni ajatuksen, että pitsa on pahaa. Joskus ehkä olin maistanut jotain pitsatäytettä, mistä en pitänyt, ja siitä lähtien en pitänyt mistään pitsasta. Nykyään syön pitsaa keskimäärin kerran viikossa, yleensä Ristoranten pakaste-vegepitsaa.

Porkkanan ja minun vihasuhde alkoi lukiossa. Raakana meillä ei ollut mitään ongelmaa toisiamme kohtaan, mutta en jostain syystä voinut sietää porkkanaa keitettynä. Siinä koostumuksessa oli jotain etovaa. Nykyään olen siedättänyt itseäni syömällä sitä, enkä näe mitään ongelmaa sen maussa tai koostumuksessa.

Värit. Yläasteaikainen poikaystäväni vihasi pinkkiä (sitä kirkasta), joten sitä kautta aloin itsekin vihata sitä. Eromme jälkeen en ole vihannut sitä, se on väri muiden joukossa. En viljele sitä ympärilleni, mutta en myöskään torju jotain kivaa asiaa sen vuoksi, että se olisi pinkki.

Tietyn sävyinen sininen, sellainen kunnon perus sininen, miksi sininen opetetaan kun lapsena opetellaan värejä. Mulla ja siskolla oli lapsena sellaiset Disney-aiheiset sängynpeitteet, joiden pääväri oli sininen. Oulun Tarmon suunnistajien vanhemmanmallisissa seuravaatteissa oli päävärinä se sininen. En voinut sietää sitä väriä, mutta nykyään se ei enää aiheuta niin paljon ällötystä. Tarmon vaatteissa siirryttiin vähän tummempaan sävyyn ja Disney-sängynpeitteet on annettu (tai annetaan nyt mökkiremontin yhteydessä viimeistään) pois.

Oranssi. Yläasteesta lähtien se oli lempivärini. Viljelin sitä ihan liikaa ympärilleni sängynpeitteen, koristetyynyn, mekon, toppahousujen, pipon, pöytälampun ym. muodossa, joten sekin aiheutti kyllästymisen ja lopulta vihan tunteen. Parin vuoden erossaolo on tuottanut tulosta; pystyin ottamaan käyttöön taas oranssin sängynpeitteeni ja laitoin ikkunaan oranssin pussilakanan verhoksi. Nyt en tee sitä virhettä, että ylikäyttäisin sitä.

Puu sisustuksessa. Puiset huonekalut lähinnä, erityisesti koivuiset ja mäntyiset, ne joista olohuoneen lasivitriinit ja kirjahyllyt oli tehty lapsuudessani. Myöskin puiset seinät, mökkimme oli täyttä mäntypaneelia katosta lattiaan. Nyt kun kaikki pinnat on maalattu valkoiseksi tai harmaaksi, on paljon parempi. Tumma laminaattilattia ei ole kuitenkaan ollut viha-listalla. Sen sijaan sellainen perus vaalea parketti ei ole ollut ihana ikinä. Nykyään olen alkanut sietää puuta sisustuksessa jonkin verran, mutta vain pieninä elementteinä. Tämän suhteen olen vähän kaksijalkainen; omaan kotiini en halua lapsuuteni lasivitriinejä, mutta pystyn sietämään ne muilla ja jopa näkemään ne ihan nätteinä, oman aikansa helminä.

Opiskelupaikka vastaanotettu!

Kyllä vain veikkoset, niinhän siinä lopulta kävi, että opiskelupaikkahan se sieltä tulla tupsahti! Elokuun 22. alkaa suomen kielen opinnot Oulun yliopistolla! En voisi olla onnellisempi! Tai voisin, jos saisin vielä kämpän jostain, mutta kuitenkin... Olin niin epävarma miten ne pääsykokeet nyt sitten meni ja kävin läpi jo tulevaisuuttani kun en pääsekään opiskelemaan niin mitä aion tehdä. Onnekseni kuitenkin kokeen tarkastajat olivat edes jossain määrin pitäneet esseestäni ja vastauksistani (tai sitten hakijoita oli niin vähän, että olivat antaneet säälipisteitä), koska minut valittiin! En tiedä kuinka paljon hakijoita oli yhteensä, koska tietoja ei ole vielä julkistettu, mutta se selvinnee myöhemmin.

Kävin läpi heti kaikenmaailman nettisivut, mitä ohjeissa neuvottiin, lueskelin kaiken maailman opiskelijan oppaat, OYY:n ja Suman sivut, kirjoittelin ensimmäisen viikon ohjelman kalenteriin ja lähetin asuntohakemuksen PSOAS:lle. Onneksi ei ole mikään tuli hännän alla tuon kämpän suhteen, voin rauhassa etsiä jonkun kivan ja sitten vasta muuttaa, eikä haittaa, vaikka koulukin kerkeäisi alkaa ennen kuin löydän kämpän kun voin majailla porukoilla/mummolassa/kavereilla siihen asti.

Otin tänään jopa opiskelijakorttiin kuvan (tai no, kuvia, joista valitsen myöhemmin parhaimman), mutta voi kauhia kun on vaikea ottaa itsestä edustavaa kuvaa suoraan edestä päin. Kaikki edestä päin otetut kuvat ovat tunnetusti järkyttäviä, joten oli siinä haastetta kerrakseen. Laitan ehkä tällä viikolla jo opiskelijakorttihakemuksen menemään, mikäli siis edes joku niistä kuvista on edes jonkin verran siedettävä.

Koulun alkuun on kuitenkin vielä pitkä aika (melkein kaksi kuukautta hohoo!) ja ennen sitä olen suunnitellut vähän reissailevani. Sisko tulee lauantaina Ouluun muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen lähden hänen kanssaan yhtä matkaa takaisin Helsinkiin, missä vietän viikon ja joku päivä käymme myös Virossa, minkä jälkeen menen muutamaksi päiväksi Turkuun kavereille ja sen jälkeen ehkä tiedossa Tampere, mikäli en ole jo ihan poikki ja halua hetkeksi kotiin levähtämään. Olen ostanut vasta menolipun Helsinkiin (tai no sisko osti sen), joten olen hyvin selkeästi suunnitellut siirtoni. Joka tapauksessa reissailua olisi tiedossa. Heinäkuun lopussa on myös Oriflame-edustajien virkistyspäivä, jos sitä siksi voi kutsua, ja yläasteen luokkakokous part 2. Paljon kivoja juttuja siis tiedossa.

Mökkiremontti on edennyt sen verran, että keittiö on kasassa liettä lukuun ottamatta. Liesi on kyllä mökissä, mutta sähkömies ei ole vielä asentanut sitä paikoilleen. Joka huoneessa on vielä jotain tekemistä ja olen vähän nyt luistanut tehtävistäni, mutta eiköhän sisäosa saada valmiiksi elokuuhun mennessä.

Ostin uuden kameran tällä viikolla, mutta en nyt jaksanut alkaa laittamaan siitä mitään kokeiluotoksia koneelle, joten valitettavasti tämä postaus on nyt kuvaton. Tällaisia nämä kuulumispostaukset yleensä ovat. Päivittelen myöhemmin kuvia siitä mökin keittiöstä.

Resepti: Chili con carne -keitto + ohjeet vegaaniseen versioon

Lemppari kouluruuaksi nyt painajakoulun aikana muodostui Chili con carne -keitto, jota oli pakko opetella tekemään itsekin. Ohje ei ole edes lainkaan vaikea, enkä tajua miksen ole aiemmin törmännyt kyseiseen ruokalajiin. Chili con carne on tullut tutuksi jo aiemmin, mutta keittoversio, what! Paljaaltaan tämä keitto ei ansaitse suurta ylistystä, mutta ranskankerman kanssa, ah! Suosittelen ehdottomasti jokaista kokeilemaan. En voi taata, että kaikki tykkäisivät, mutta itse rakastan (ja kaverini Olga tykkäsi myös kun työnsin hänelle lautasellisen naaman eteen perjantain ja lauantain välisenä yönä baarista tultuamme). Oli kuulemma ylistykseni arvoinen keitto.

Ainekset:

400g jauhelihaa (vegaani-versioon esim. tummaa soijarouhetta)

1 sipuli

½ punaista chiliä (mieto lajike)

250g tomaattimurskaa

5 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

rouhittua mustapippuria

1 tl suolaa

1 tl kuivattua oreganoa

n. 400g säilykepapuja

n. 400g säilykemaissia

Tarjoiluun:

ranskankermaa (vegaani-versio löytyy esim. Oatlyltä)

maissilastuja (vegaaniset listattu tänne)

Valmistusohje:

Silppua sipuli ja chili. Ruskista jauheliha (tai valmista soijarouhe esim. liottamalla ja paistamalla se, tai lisää se sellaisenaan keittoon). Lisää sipuli ja chili jauhelihaan (tai soijarouheeseen) ja kuullota. Lisää tomaattimurska, vesi, kasvisliemikuutio ja mausteet. Keitä 15 minuuttia. Jos keitto on liian sakeaa, lisää vettä. Lisää valutetut pavut ja maissit. Keitä muutama minuutti. Tarjoile ranskankerman ja/tai maissilastujen kera.

Vinkki: Voit laittaa chilin sijasta chili-tomaattimurskaa. Itse käytän niin vähän chiliä ruuanlaitossa, että puolet chilistä olisi mennyt roskiin. Jos taas haluat tulisemman version, voit laittaa chilin kokonaan tai vaikka useammankin.

Arvosana keitolle: 5/5

Operaatio mökkiremontti: Keittiö etenee pikku hiljaa

Kävin tänään taas mökillä toteamassa, että on vielä ihan liikaa tekemistä. Mikään ei ole muuttunut viime kerrasta, paitsi saatiin äidin kanssa pohjamaalattua keittiön ikkuna sisältä. Äiti maalaa vielä perjantaina sen toisella maalilla, nyt ei nimittäin jaksettu jäädä odottamaan kuivumista.

Viikonloppuna sen sijaan on tiedossa edistystä, tarkoituksena olisi nimittäin saada keittiön kaapit paikoilleen tädin miehen avustuksella! Itse pysyttelen suosiolla pois mökiltä tuolloin, saa porukat hoitaa homman keskenään. Minä hoidan sitten sen sisustuspuolen ja loput maalaukset. Uusi jääkaappi ja liesi pitäisi myös käydä ostamassa, eli kyllä tässä hommaa riittää taas kesäksi.

Resepti: Vegaaninen voileipäkakku ja vegaaninen majoneesi

Kuluneena viikonloppuna tuli juhlittua taas yhden koulutaipaleen loppumista. Musta tuli viimein painotuotantoassistentti! Sen kunniaksi sitten leivottiin ja loihdittiin äidin kanssa kaiken maailman herkkuja. Päätin kokeilla tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni voileipäkakun ja reseptiksi päätyi Leena Henttosen Vegaanisen voileipäkakun ohje Kotilieden sivuilta. Voileipäkakku sai niin paljon kehuja, että päätin nyt sitten jakaa ohjeen täällä blogissa, jotta kaikki halukkaat pääsevät tekemään sitä aina kun himo (tai juhlat) yllättää.

Kukaan vieraista ei ollut täysin vegaani, mutta koska vegetaristi löytyi ja itsekin olen nyt hieman vähentänyt lihan syöntiä niin päätin kokeilla tehdä ihan kokonaan vegaanisen version.

Ainekset:

16 viipaletta Vaasan 100% -ruispaahtoleipää

16 viipaletta Vaasan Iso -moniviljapaahtoleipää

Parsakaalitäyte:

150g keitettyä parsakaalia

3 rkl aurinkokuivattua tomaattia

2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

150g Tofutti naturel -tuorejuustoa

Avokadotäyte:

1 avokado

1 rkl sitruunamehua

200g Tofutti naturel -tuorejuustoa

1 pieni tölkki ananasmurskaa

1 dl silputtua persiljaa

1 punainen paprika

Kurkku-valkosipulitäyte:

noin 20cm tuorekurkkua

150g Tofutti naturel -tuorejuustoa

1 valkosipulinkynsi

Kostutus:

1/4 dl sitruunamehua

1 1/4 dl vettä

Kuorrutus:

175g Tofutti naturel -tuorejuustoa

Vegaanista majoneesia alla olevan ohjeen mukaan

Koristeluun:

Cheezlyä (edam- tai cheddarjuuston tyyppinen tuote)

persiljaa

kirsikkatomaattia, retiisiä, kurkkua

Valmistusohje:

1. Raasta kurkku ja valuta siivilässä. Valuta aurinkokuivatut tomaatit öljystä. Valuta ananas mehustaan.

2. Keitä ja jäähdytä parsakaali. Pilko parsakaalitäytteen ainekset ja sekoita keskenään tahnaksi.

3. Sekoita valutettu kurkkuraaste ja Tofutti-juusto. Lisää joukkoon puristettu tai pieneksi pilkottu valkosipulinkynsi.

4. Pilko avokado pieniksi kuutioiksi ja pirskota päälle sitruunamehua. Sekoita Tofutti, avokadokuutiot, valutettu ananasmurska ja hienonnettu persilja. Kuutioi paprika (itse sekoitin myös paprikan mössöön, vaikka ohjeessa ei niin sanottu).

5. Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Kokoa kakku neliöksi tai kapeaksi kakuksi leipävuokaan. Vuoraa vuoka talouskelmulla (tai voit myös asetella leivät kakkualustalle, itse käytin kannellista versiota).

6. Aseta kahdeksan ruispaahtoleipäviipaletta tiiviisti vierekkäin ja peräkkäin alustalle. Kostuta sitruunavedellä. Levitä päälle parsakaalitäyte.

7. Lado päälle toinen kerros leipää, tällä kertaa moniviljapaahtoleipää ja kostuta. Levitä päälle avokadotäyte ja paprikakuutiot.

8. Tee seuraava kerros ruispaahtoleivästä, kostuta ja levitä päälle kurkku-valkosipulitäyte.

9. Lado viimeinen kerros moniviljaviipaleilla.

10. Suojaa kakku kelmulla. Nosta päälle kevyt paino, kuten leikkuulauta (tai sitten tee kuin minä äläkä laita päälle mitään) ja anna kakun vetäytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.

11. Ohenna kuorrutukseen tarkoitettua Tofuttia majoneesilla. Peitä kakun reunat ja päällys kuorrutuksella. Painele reunoille raastettua Cheezlyä ja persiljasilppua. Koristele päällinen kasviksilla.

Tein ohjeeseen hieman muutoksia; laitoin leipäviipaleita kaksinkertaisen määrän, koska täytteitä jäi ensimmäisen kierroksen jälkeen niin paljon yli. En myöskään löytänyt yrttiversiota Tofutti-tuorejuustosta (ohjeessa puhutaan Tofuletista, mutta löysin kaupasta vain Tofuttia), joten laitoin sitten sitä tavallista versiota (ostin 3 x 225g rasioita, vaikka ohjeen mukaan tarvittaisiin yhteensä 800g). Myöskään majoneesina en käyttänyt X-traa, koska sitä ei kaupasta löytynyt. Kaikki muut kaupan majoneesit sisälsivät kananmunan keltuaista, joten päädyin sitten googlettelemaan vegaanisen majoneesin ohjetta ja löysin Vegaaninen versio -blogista yksinkertaisen reseptin, mitä sitten käytin. Soijamaidon ja öljyn lisäksi laitoin sitruunamehua.

Vegaaninen majoneesi

Ainekset:

1 dl soijamaitoa

n. 4 dl rapsiöljyä

1 rkl sitruunamehua 

Vatkaa soijamaitoa sähkövatkaimella ja lisää vähitellen öljy. Kun seos on paksuuntunut, lisää sitruunamehu. Öljyä lisäämällä seoksesta tulee paksumpaa ja vettä lisäämällä ohuempaa.

---

Mitä koin hankalaksi?

Cheezly on hyvin murenevaa, eikä sen raastaminen käsiraastimella ole järin mukavaa puuhaa kun se hajoaa melkein heti kättelyssä. En myöskään tiedä, miten sen olisi saanut järkevästi aseteltua kakun reunoille, mutta vaikka kakku ei ole esteettisesti järin kaunis, oli se silti hyvää.

Voileipäkakun tekeminen on myös hyvin aikaa vievää puuhaa, etenkin kun kyseessä on näin monimutkainen resepti. Onneksi uhrautuminen palkittiin ja tulos oli erittäin herkullinen ja suosittu.

Arvosana voileipäkakulle: 5/5

Musta tuli kummitäti!

Kävin tänään katsomassa ekaa kertaa kummityttöäni - karkauspäivänä syntynyttä pohjanpystykorvaa, joka on nimeltään Halla. Ensikohtaamisella innokas pikku neiti puraisi minua nenästä ja sai aikaan pienen vertavuotavan haavan - rakkaudestahan se hevonenkin potkii, tai niin ainakin kovasti väitetään. Muuten neiti oli oikein sievä ja hyväkäytöksinen. Vain kerran se pissasi terassin räsymatolle ja muutaman kerran haukkui pelottavalle kolisevalle lelulle. Namin avulla Halla istui ja meni jopa maahan, ainakin ensimmäisillä kerroilla. Sitten alkoi jo homma tuntua liikaa keskittymistä vaativalta, joten ei enää jaksanutkaan totella kummitätiä. Päikkäreitäkin neiti nukkui monet sinä aikana kun olin kyläilemässä. Kunnon sylivauva se on, siitä ei pääse mihinkään.

Valmiiksi saamisen vaikeus

Minulla on ongelma. Tykkään aloittaa uusia käsityöprojekteja, mutta koska aloittamani projektit ovat niin isotöisiä, en saa niitä valmiiksi. Jaksan tehdä niitä pari kolme iltaa, mutta jos eteen tulee este, jota en osaa ylittää, jätän projektin kesken ja keskeneräisenä se sitten pysyy.

Kaukaisimpana keskeneräisenä projektina voisin mainita sadetakkimekon, mitä aloin tekemään siskolleni joskus vuonna 2011. Kyseinen takki roikkuu keskeneräisenä vaatekaapissa, sillä eteen tuli vaikeus kankaan haastavuuden kanssa, minkä jälkeen en ole edes jaksanut yrittää uudelleen. Takissa on jo hihat ja huppu, mutta vetoketju, muotoonompelu, huolittelu ja reunojen tikkaus puuttuvat.

Aloin tämän vuoden puolella Jane Austenin kautta inspiraation saaneena tekemään mekkoa. Kaavoja en kyseiseen mekkoon tehnyt, vaan aloin suunnittelemaan mekkoa mallinuken ympärille ja sen avulla leikkailin kankaasta sopivanmallisia paloja. Alumekko valmistui nopeahkosti, mutta päällysmekkoa tehdessä en saanut hihoja toimimaan, vaikka koetin jotain random hihakaavaa Suuri käsityö -lehdestä. Käyttämäni kankaat olimme ostaneet äidin kanssa Eurokankaasta, kun siellä sai valita pussillisen kankaita sellaisesta laarista hintaan 5€, joten kutakin kangasta ei ollut hirveää määrää. Siispä päällysmekon kangas oli aikalailla käytetty, joten en voinut tehdä hihoja kokonaan uudelleen. Menetin hermoni, enkä jaksanut alkaa askartelemaan lisäsuikaleita hihoihin, en ainakaan vielä. Siksi mekko roikkuu keskeneräisenä huoneeni ovessa.

Muistin tässä yksi päivä jälleen yhden keskeneräisen mekon, minkä sijainnista minulla ei tosin ollut tietoakaan. Aloin sitten penkomaan yhdessä vaatekaapissa olevia pusseja, ja niistä paljastui kaksi muuta keskeneräistä mekkoa! En löytänyt sitä mitä olin etsinyt, mutta löysin vaaleansinistä läpikuultavaa kangasta olevan mekon, minkä aluhame oli valkoinen. Yläosan vaaleansininen osa oli leikattu ja nuppineulattu, mutta ei vielä ommeltu, ja siitä puuttui valkoinen kangas kokonaan. Onneksi samassa pussissa oli myös vielä tätä valkoista kangasta, niin pystyn tekemään mekon loppuun kun aikaa vain ilmaantuu. Samassa pussissa oli myös mintunvihreästä lakanasta kerran tekemäni mekko, joka oli sitten kuitenkin käytössä osoittautunut lyhyeksi ja epämääräisen malliseksi. Löysin myös pitsityylistä kangasta ison määrän, joten päätin kokeilla soveltaa siitä jotain mintunvihreän epäonnistuneen yrityksen kaveriksi.

Nyt on siis huoneessani kolme mekkoa + kaapissa roikkuva sadetakkimekko, mitkä pitäisi saada valmiiksi. Kaiken kukkuraksi löysin kivaa tummansinistä kangasta kaapin syövereistä, saa nähdä mitä siitä kehitän. Tokihan minulla on myös kaapissa hirmuinen määrä muitakin kankaita, mutta jos sitä nyt ensin saisi jonkun näistä keskeneräisistä töistä valmiiksi, ennen kuin aloittaa uutta.

Puiden kaatoa

Meidän takapiha on aina ollut vähän pimeä ja syksyisin siellä on ihan hirveä haravointiurakka. En edes muista milloin päätettiin, että puita kaadetaan, mutta useampi vuosi siitä on. Nyt tämä sitten vihdoin tapahtui, ensimmäiset puut kaatuivat viime viikon tiistaina. Kävimme äidin kanssa merkitsemässä puut, jotka halutaan säästää ja loput sai meidän puolesta kaataa. Kaksikymmentä puuta kaadetaan ja viisi jää pystyyn. Kyllä, meidän pihalla on niin valtavasti puita.

Puunkaataja oli sanonut yhdestä puusta jonka olisimme halunneet säästää, että se on niin laho, että se saattaa kaatua päivänä minä hyvänsä, joten se päätettiin kaataa sittenkin. Myös toinen puu olisi kuulemma voinut kaatua talon päälle milloin hyvänsä, mutta muut puut olivat estäneet voimakkaiden tuulenpuuskien yltämistä siihen. Sen runkoa jälkeenpäin tarkastelemalla siitä huomasikin, että se oli selkeästi laho sisältä. Ei sitä maallikko olisi tajunnut.

Vielä ei tosiaan saatu kaikkia puita kaadettua, mutta urakka jatkuu sitten kun iskä on saanut pilkottua nuo edelliset pienemmiksi. Kun kaikki puut on kaadettu tulee vielä joku poistamaan kannot. Sitten pitääkin alkaa suunnittelemaan takapiha uuteen uskoon. Sahanpurua on joka puolella, joten ainakin haravointihommia on tiedossa. Siinä onkin sitten urakkaa kun saa mökin sisäremontin valmiiksi. Ei tämä työ tekemällä lopu.