Mulla on uusi koti!

En olekaan vielä tänne blogin puolelle maininnut, että sain asunnon, enkä myöskään, että olen jo muuttanut tänne. Asunto on PSOASin "perheasunto" eli kaksio. Ihan yksin minä täällä kuitenkin asustelen, yhden hengen perheenä. :D Neliöitä on 54,5 ja lisäksi pikkuinen piha, missä on omenapuu, pari pensasta, ylikasvanut nurmikko ja hillittömästi erilaisia kukkia ja muita kasveja. En ole jaksanut pihalle tehdä vielä yhtään mitään kun on mennyt aikaa itse asunnon sisustuksessa ja ylipäätään muuttamisessa ja tavaroiden järjestelyssä. Kävin myöskin tuossa vähän reissaamassa etelässä, niin oli vähän taukoa kotijutuista.

Sitten kun olen saanut kaikki loput huonekalut hommattua ja loputkin tavarat paikoilleen, voisin vähän tarkemmin esitellä tätä mun uutta kotia, mutta nyt laitan tähän vain muutamia kuvia, jotka löytyvät jo instagram-tililtäni. Kuvien laatu on hieman kaameaa jostain syystä, mutta kestäkäämme se tämän kerran.

Nimesin purkkeja. Dymo kohokirjoitin on Clas Ohlsonilta.

Kettu-pannunalunen on Miiko Designia, ostin Porvoon reissulta Design Delistä.

Kaikki maljakkona toimivan vanhan salsa-purkin kukat on poimittu omalta pihalta!

Äidin tekemää mustikkapiirakkaa kirpparilta löytämältäni Royal Stafford -ruusulautaselta.

Aamupalahetki ja makuuhuoneen nurkkaus.

Totoron kanssa istuskeltiin uudella matolla, joka löydettiin Sotkasta. Sattuipa sopivasti myös -40% tarjous kaikista matoista kohdalle.

Enää viikko koulun alkuun! Mielelläni olisin jatkanut lomailua vielä pidempään, mutta toisaalta oon kyllä ihan innoissani menossa kouluun. Ootan myöskin innolla alkavaa syksyä, vaikkakin tällekin vuodelle on luvattu intiaanikesää, että ei siitä syksystä pääse nauttimaan vielä hetkeen.

Pitäisi käydä kiertelemässä vähän kierrätyskeskuksia ja kirppareita, joskos löytyisi joku kiva kirjahylly. Ikea-reissu on kyllä edessä jossain vaiheessa, mutta olisi silti kiva löytää kirjahylly jostain muualta. Tälle lomalle on tiedossa vielä sukukokous, jonne päätettiin siskon kanssa molemmat mennä.

Vihan karkotus

Oon välillä jopa tiedostamattani vihannut monia asioita. Viha on kyllä ehkä vähän turhan kova sana käytettäväksi, pitäisi varmaan sanoa ennemmin, että en pidä jostain. On asioita, joihin olen vain niin kyllästynyt, että olen alkanut vihaamaan niitä, tai siis olen rupenut olemaan pitämättä niistä. Osa näistä on peräisin lapsuudesta, olen vain kehittänyt elämän aikana vihan niitä kohtaan ja vasta nyt alkuaikuisajalla (onko tämä edes sana?) olen alkanut miettimään, eikö kannattaisi jo hellittää. Olen alkanut harjoittaa jonkinlaista siedätyshoitoa, jotta pääsisin yli näistä vihan tunteista, joita erinäiset substanssit aiheuttavat.

Millaiset jutut sitten aiheuttavat minulle tätä vihan tunnetta? Pienenä vihasin pitsaa, eli toisin sanoen en pitänyt siitä. Mitä luultavamminkin olin vain kehittänyt mielessäni ajatuksen, että pitsa on pahaa. Joskus ehkä olin maistanut jotain pitsatäytettä, mistä en pitänyt, ja siitä lähtien en pitänyt mistään pitsasta. Nykyään syön pitsaa keskimäärin kerran viikossa, yleensä Ristoranten pakaste-vegepitsaa.

Porkkanan ja minun vihasuhde alkoi lukiossa. Raakana meillä ei ollut mitään ongelmaa toisiamme kohtaan, mutta en jostain syystä voinut sietää porkkanaa keitettynä. Siinä koostumuksessa oli jotain etovaa. Nykyään olen siedättänyt itseäni syömällä sitä, enkä näe mitään ongelmaa sen maussa tai koostumuksessa.

Värit. Yläasteaikainen poikaystäväni vihasi pinkkiä (sitä kirkasta), joten sitä kautta aloin itsekin vihata sitä. Eromme jälkeen en ole vihannut sitä, se on väri muiden joukossa. En viljele sitä ympärilleni, mutta en myöskään torju jotain kivaa asiaa sen vuoksi, että se olisi pinkki.

Tietyn sävyinen sininen, sellainen kunnon perus sininen, miksi sininen opetetaan kun lapsena opetellaan värejä. Mulla ja siskolla oli lapsena sellaiset Disney-aiheiset sängynpeitteet, joiden pääväri oli sininen. Oulun Tarmon suunnistajien vanhemmanmallisissa seuravaatteissa oli päävärinä se sininen. En voinut sietää sitä väriä, mutta nykyään se ei enää aiheuta niin paljon ällötystä. Tarmon vaatteissa siirryttiin vähän tummempaan sävyyn ja Disney-sängynpeitteet on annettu (tai annetaan nyt mökkiremontin yhteydessä viimeistään) pois.

Oranssi. Yläasteesta lähtien se oli lempivärini. Viljelin sitä ihan liikaa ympärilleni sängynpeitteen, koristetyynyn, mekon, toppahousujen, pipon, pöytälampun ym. muodossa, joten sekin aiheutti kyllästymisen ja lopulta vihan tunteen. Parin vuoden erossaolo on tuottanut tulosta; pystyin ottamaan käyttöön taas oranssin sängynpeitteeni ja laitoin ikkunaan oranssin pussilakanan verhoksi. Nyt en tee sitä virhettä, että ylikäyttäisin sitä.

Puu sisustuksessa. Puiset huonekalut lähinnä, erityisesti koivuiset ja mäntyiset, ne joista olohuoneen lasivitriinit ja kirjahyllyt oli tehty lapsuudessani. Myöskin puiset seinät, mökkimme oli täyttä mäntypaneelia katosta lattiaan. Nyt kun kaikki pinnat on maalattu valkoiseksi tai harmaaksi, on paljon parempi. Tumma laminaattilattia ei ole kuitenkaan ollut viha-listalla. Sen sijaan sellainen perus vaalea parketti ei ole ollut ihana ikinä. Nykyään olen alkanut sietää puuta sisustuksessa jonkin verran, mutta vain pieninä elementteinä. Tämän suhteen olen vähän kaksijalkainen; omaan kotiini en halua lapsuuteni lasivitriinejä, mutta pystyn sietämään ne muilla ja jopa näkemään ne ihan nätteinä, oman aikansa helminä.

Opiskelupaikka vastaanotettu!

Kyllä vain veikkoset, niinhän siinä lopulta kävi, että opiskelupaikkahan se sieltä tulla tupsahti! Elokuun 22. alkaa suomen kielen opinnot Oulun yliopistolla! En voisi olla onnellisempi! Tai voisin, jos saisin vielä kämpän jostain, mutta kuitenkin... Olin niin epävarma miten ne pääsykokeet nyt sitten meni ja kävin läpi jo tulevaisuuttani kun en pääsekään opiskelemaan niin mitä aion tehdä. Onnekseni kuitenkin kokeen tarkastajat olivat edes jossain määrin pitäneet esseestäni ja vastauksistani (tai sitten hakijoita oli niin vähän, että olivat antaneet säälipisteitä), koska minut valittiin! En tiedä kuinka paljon hakijoita oli yhteensä, koska tietoja ei ole vielä julkistettu, mutta se selvinnee myöhemmin.

Kävin läpi heti kaikenmaailman nettisivut, mitä ohjeissa neuvottiin, lueskelin kaiken maailman opiskelijan oppaat, OYY:n ja Suman sivut, kirjoittelin ensimmäisen viikon ohjelman kalenteriin ja lähetin asuntohakemuksen PSOAS:lle. Onneksi ei ole mikään tuli hännän alla tuon kämpän suhteen, voin rauhassa etsiä jonkun kivan ja sitten vasta muuttaa, eikä haittaa, vaikka koulukin kerkeäisi alkaa ennen kuin löydän kämpän kun voin majailla porukoilla/mummolassa/kavereilla siihen asti.

Otin tänään jopa opiskelijakorttiin kuvan (tai no, kuvia, joista valitsen myöhemmin parhaimman), mutta voi kauhia kun on vaikea ottaa itsestä edustavaa kuvaa suoraan edestä päin. Kaikki edestä päin otetut kuvat ovat tunnetusti järkyttäviä, joten oli siinä haastetta kerrakseen. Laitan ehkä tällä viikolla jo opiskelijakorttihakemuksen menemään, mikäli siis edes joku niistä kuvista on edes jonkin verran siedettävä.

Koulun alkuun on kuitenkin vielä pitkä aika (melkein kaksi kuukautta hohoo!) ja ennen sitä olen suunnitellut vähän reissailevani. Sisko tulee lauantaina Ouluun muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen lähden hänen kanssaan yhtä matkaa takaisin Helsinkiin, missä vietän viikon ja joku päivä käymme myös Virossa, minkä jälkeen menen muutamaksi päiväksi Turkuun kavereille ja sen jälkeen ehkä tiedossa Tampere, mikäli en ole jo ihan poikki ja halua hetkeksi kotiin levähtämään. Olen ostanut vasta menolipun Helsinkiin (tai no sisko osti sen), joten olen hyvin selkeästi suunnitellut siirtoni. Joka tapauksessa reissailua olisi tiedossa. Heinäkuun lopussa on myös Oriflame-edustajien virkistyspäivä, jos sitä siksi voi kutsua, ja yläasteen luokkakokous part 2. Paljon kivoja juttuja siis tiedossa.

Mökkiremontti on edennyt sen verran, että keittiö on kasassa liettä lukuun ottamatta. Liesi on kyllä mökissä, mutta sähkömies ei ole vielä asentanut sitä paikoilleen. Joka huoneessa on vielä jotain tekemistä ja olen vähän nyt luistanut tehtävistäni, mutta eiköhän sisäosa saada valmiiksi elokuuhun mennessä.

Ostin uuden kameran tällä viikolla, mutta en nyt jaksanut alkaa laittamaan siitä mitään kokeiluotoksia koneelle, joten valitettavasti tämä postaus on nyt kuvaton. Tällaisia nämä kuulumispostaukset yleensä ovat. Päivittelen myöhemmin kuvia siitä mökin keittiöstä.

Resepti: Chili con carne -keitto + ohjeet vegaaniseen versioon

Lemppari kouluruuaksi nyt painajakoulun aikana muodostui Chili con carne -keitto, jota oli pakko opetella tekemään itsekin. Ohje ei ole edes lainkaan vaikea, enkä tajua miksen ole aiemmin törmännyt kyseiseen ruokalajiin. Chili con carne on tullut tutuksi jo aiemmin, mutta keittoversio, what! Paljaaltaan tämä keitto ei ansaitse suurta ylistystä, mutta ranskankerman kanssa, ah! Suosittelen ehdottomasti jokaista kokeilemaan. En voi taata, että kaikki tykkäisivät, mutta itse rakastan (ja kaverini Olga tykkäsi myös kun työnsin hänelle lautasellisen naaman eteen perjantain ja lauantain välisenä yönä baarista tultuamme). Oli kuulemma ylistykseni arvoinen keitto.

Ainekset:

400g jauhelihaa (vegaani-versioon esim. tummaa soijarouhetta)

1 sipuli

½ punaista chiliä (mieto lajike)

250g tomaattimurskaa

5 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

rouhittua mustapippuria

1 tl suolaa

1 tl kuivattua oreganoa

n. 400g säilykepapuja

n. 400g säilykemaissia

Tarjoiluun:

ranskankermaa (vegaani-versio löytyy esim. Oatlyltä)

maissilastuja (vegaaniset listattu tänne)

Valmistusohje:

Silppua sipuli ja chili. Ruskista jauheliha (tai valmista soijarouhe esim. liottamalla ja paistamalla se, tai lisää se sellaisenaan keittoon). Lisää sipuli ja chili jauhelihaan (tai soijarouheeseen) ja kuullota. Lisää tomaattimurska, vesi, kasvisliemikuutio ja mausteet. Keitä 15 minuuttia. Jos keitto on liian sakeaa, lisää vettä. Lisää valutetut pavut ja maissit. Keitä muutama minuutti. Tarjoile ranskankerman ja/tai maissilastujen kera.

Vinkki: Voit laittaa chilin sijasta chili-tomaattimurskaa. Itse käytän niin vähän chiliä ruuanlaitossa, että puolet chilistä olisi mennyt roskiin. Jos taas haluat tulisemman version, voit laittaa chilin kokonaan tai vaikka useammankin.

Arvosana keitolle: 5/5

Operaatio mökkiremontti: Keittiö etenee pikku hiljaa

Kävin tänään taas mökillä toteamassa, että on vielä ihan liikaa tekemistä. Mikään ei ole muuttunut viime kerrasta, paitsi saatiin äidin kanssa pohjamaalattua keittiön ikkuna sisältä. Äiti maalaa vielä perjantaina sen toisella maalilla, nyt ei nimittäin jaksettu jäädä odottamaan kuivumista.

Viikonloppuna sen sijaan on tiedossa edistystä, tarkoituksena olisi nimittäin saada keittiön kaapit paikoilleen tädin miehen avustuksella! Itse pysyttelen suosiolla pois mökiltä tuolloin, saa porukat hoitaa homman keskenään. Minä hoidan sitten sen sisustuspuolen ja loput maalaukset. Uusi jääkaappi ja liesi pitäisi myös käydä ostamassa, eli kyllä tässä hommaa riittää taas kesäksi.

Resepti: Vegaaninen voileipäkakku ja vegaaninen majoneesi

Kuluneena viikonloppuna tuli juhlittua taas yhden koulutaipaleen loppumista. Musta tuli viimein painotuotantoassistentti! Sen kunniaksi sitten leivottiin ja loihdittiin äidin kanssa kaiken maailman herkkuja. Päätin kokeilla tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni voileipäkakun ja reseptiksi päätyi Leena Henttosen Vegaanisen voileipäkakun ohje Kotilieden sivuilta. Voileipäkakku sai niin paljon kehuja, että päätin nyt sitten jakaa ohjeen täällä blogissa, jotta kaikki halukkaat pääsevät tekemään sitä aina kun himo (tai juhlat) yllättää.

Kukaan vieraista ei ollut täysin vegaani, mutta koska vegetaristi löytyi ja itsekin olen nyt hieman vähentänyt lihan syöntiä niin päätin kokeilla tehdä ihan kokonaan vegaanisen version.

Ainekset:

16 viipaletta Vaasan 100% -ruispaahtoleipää

16 viipaletta Vaasan Iso -moniviljapaahtoleipää

Parsakaalitäyte:

150g keitettyä parsakaalia

3 rkl aurinkokuivattua tomaattia

2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

150g Tofutti naturel -tuorejuustoa

Avokadotäyte:

1 avokado

1 rkl sitruunamehua

200g Tofutti naturel -tuorejuustoa

1 pieni tölkki ananasmurskaa

1 dl silputtua persiljaa

1 punainen paprika

Kurkku-valkosipulitäyte:

noin 20cm tuorekurkkua

150g Tofutti naturel -tuorejuustoa

1 valkosipulinkynsi

Kostutus:

1/4 dl sitruunamehua

1 1/4 dl vettä

Kuorrutus:

175g Tofutti naturel -tuorejuustoa

Vegaanista majoneesia alla olevan ohjeen mukaan

Koristeluun:

Cheezlyä (edam- tai cheddarjuuston tyyppinen tuote)

persiljaa

kirsikkatomaattia, retiisiä, kurkkua

Valmistusohje:

1. Raasta kurkku ja valuta siivilässä. Valuta aurinkokuivatut tomaatit öljystä. Valuta ananas mehustaan.

2. Keitä ja jäähdytä parsakaali. Pilko parsakaalitäytteen ainekset ja sekoita keskenään tahnaksi.

3. Sekoita valutettu kurkkuraaste ja Tofutti-juusto. Lisää joukkoon puristettu tai pieneksi pilkottu valkosipulinkynsi.

4. Pilko avokado pieniksi kuutioiksi ja pirskota päälle sitruunamehua. Sekoita Tofutti, avokadokuutiot, valutettu ananasmurska ja hienonnettu persilja. Kuutioi paprika (itse sekoitin myös paprikan mössöön, vaikka ohjeessa ei niin sanottu).

5. Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Kokoa kakku neliöksi tai kapeaksi kakuksi leipävuokaan. Vuoraa vuoka talouskelmulla (tai voit myös asetella leivät kakkualustalle, itse käytin kannellista versiota).

6. Aseta kahdeksan ruispaahtoleipäviipaletta tiiviisti vierekkäin ja peräkkäin alustalle. Kostuta sitruunavedellä. Levitä päälle parsakaalitäyte.

7. Lado päälle toinen kerros leipää, tällä kertaa moniviljapaahtoleipää ja kostuta. Levitä päälle avokadotäyte ja paprikakuutiot.

8. Tee seuraava kerros ruispaahtoleivästä, kostuta ja levitä päälle kurkku-valkosipulitäyte.

9. Lado viimeinen kerros moniviljaviipaleilla.

10. Suojaa kakku kelmulla. Nosta päälle kevyt paino, kuten leikkuulauta (tai sitten tee kuin minä äläkä laita päälle mitään) ja anna kakun vetäytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.

11. Ohenna kuorrutukseen tarkoitettua Tofuttia majoneesilla. Peitä kakun reunat ja päällys kuorrutuksella. Painele reunoille raastettua Cheezlyä ja persiljasilppua. Koristele päällinen kasviksilla.

Tein ohjeeseen hieman muutoksia; laitoin leipäviipaleita kaksinkertaisen määrän, koska täytteitä jäi ensimmäisen kierroksen jälkeen niin paljon yli. En myöskään löytänyt yrttiversiota Tofutti-tuorejuustosta (ohjeessa puhutaan Tofuletista, mutta löysin kaupasta vain Tofuttia), joten laitoin sitten sitä tavallista versiota (ostin 3 x 225g rasioita, vaikka ohjeen mukaan tarvittaisiin yhteensä 800g). Myöskään majoneesina en käyttänyt X-traa, koska sitä ei kaupasta löytynyt. Kaikki muut kaupan majoneesit sisälsivät kananmunan keltuaista, joten päädyin sitten googlettelemaan vegaanisen majoneesin ohjetta ja löysin Vegaaninen versio -blogista yksinkertaisen reseptin, mitä sitten käytin. Soijamaidon ja öljyn lisäksi laitoin sitruunamehua.

Vegaaninen majoneesi

Ainekset:

1 dl soijamaitoa

n. 4 dl rapsiöljyä

1 rkl sitruunamehua 

Vatkaa soijamaitoa sähkövatkaimella ja lisää vähitellen öljy. Kun seos on paksuuntunut, lisää sitruunamehu. Öljyä lisäämällä seoksesta tulee paksumpaa ja vettä lisäämällä ohuempaa.

---

Mitä koin hankalaksi?

Cheezly on hyvin murenevaa, eikä sen raastaminen käsiraastimella ole järin mukavaa puuhaa kun se hajoaa melkein heti kättelyssä. En myöskään tiedä, miten sen olisi saanut järkevästi aseteltua kakun reunoille, mutta vaikka kakku ei ole esteettisesti järin kaunis, oli se silti hyvää.

Voileipäkakun tekeminen on myös hyvin aikaa vievää puuhaa, etenkin kun kyseessä on näin monimutkainen resepti. Onneksi uhrautuminen palkittiin ja tulos oli erittäin herkullinen ja suosittu.

Arvosana voileipäkakulle: 5/5

Musta tuli kummitäti!

Kävin tänään katsomassa ekaa kertaa kummityttöäni - karkauspäivänä syntynyttä pohjanpystykorvaa, joka on nimeltään Halla. Ensikohtaamisella innokas pikku neiti puraisi minua nenästä ja sai aikaan pienen vertavuotavan haavan - rakkaudestahan se hevonenkin potkii, tai niin ainakin kovasti väitetään. Muuten neiti oli oikein sievä ja hyväkäytöksinen. Vain kerran se pissasi terassin räsymatolle ja muutaman kerran haukkui pelottavalle kolisevalle lelulle. Namin avulla Halla istui ja meni jopa maahan, ainakin ensimmäisillä kerroilla. Sitten alkoi jo homma tuntua liikaa keskittymistä vaativalta, joten ei enää jaksanutkaan totella kummitätiä. Päikkäreitäkin neiti nukkui monet sinä aikana kun olin kyläilemässä. Kunnon sylivauva se on, siitä ei pääse mihinkään.